NetPaper - Kirkkosanomat - 23.1.2014 1/2014 s. 4-5

<body> <div style="width: 500px;"> <h1>Kirkkosanomat - 23.1.2014 1/2014 s. 4-5</h1> <p> </p> <h2>Saattohoito kaikkien oikeudeksi</h2> <p> Yheisvastuun kotimaan tuella parannetaan saattohoidettavien olosuhteita.<br /> — Hyvässä saattohoidossa rakkaus kantaa kuolemaan. Eivät vain elämä ja rakkaus kuulu yhteen, vaan myös kuolema ja rakkaus, korostaa sairaalapastori Raija Kiviniitty. Saattohoito on ollut tärkeä osa hänen työtään kohta kolmekymmentä vuotta. Ei siis ihme, että hän on kiitollinen ja innostunut, kun saattohoito on lopultakin saatu Yhteisvastuukeräykseen. Näin saattohoitoon liittyviä monia kysymyksiä voidaan nostaa paremmin esille. Hän toivoo, että nyt saataisiin askel kerrallaan alueelliset saattohoitoketjut toimiviksi. Tässä haastetaan myös kirkon sielunhoito liittymään saattohoidon moniammatilliseen osaamiseen. Suuri osa ihmisistä viettää viimeiset elinkuukautensa terveyskeskusten vuodeosastoilla, hoivakodeissa ja sairaaloissa. Yhteisvastuuvaroin luodaan valtakunnallinen saattohoidon osaamisverkosto, jonka turvin jokainen kuoleva voi saada ammattimaista saattohoitoa riippumatta asuinpaikastaan. Työsarkaa riittää, sillä kuoleva potilas on monesti ilman sovittua hoitosuunnitelmaa. — Tällä hetkellä on isoissa keskuksissa helpompi saada apua. Hienoa, että suunnitelmissa on saada tukea ja osaamista myös haja-asutusalueille, toteaa Raija Kiviniitty. Keräyksen tuotolla terveydenhuollon ammattilaisille järjestetään saattohoitokoulutusta ja perustetaan sähköinen saattohoidon konsultaatiojärjestelmä ammattihenkilöstön sekä potilaiden että omaisten tarpeisiin. Myös seurakuntien sielunhoitotyön roolia nostetaan entistä näkyvämmäksi kuolevan potilaan hoidossa ja omaisten tukemisessa. Hankkeen toteuttamista koordinoi Terho-säätiö. Raija Kiviniitty näkee myös vapaaehtoisissa ison voimavaran. — Satakunnan syöpäyhdistys on kouluttanut saattohoidon vapaaehtoisia. Nyt koulutusta voitaisiin laajentaa, hän toivoo. — Myös kirkon työntekijät voisivat olla nykyistä enemmän kuolevan tukena. Eivät vain sairaalapapit, vaan seurakuntapapit ja diakoniatyöntekijät. Kaikki tarvitsevat koulutusta tähän. Yhteisvastuun kautta saadut varat auttavat tämän ketjun lujittamisessa. Toivon, että olisi yhtä luontevaa kutsua sielunhoitaja kuin lääkäri paikalle.<br /> <br /> </p> <h2>Mikä meitä pelottaa?</h2> <p> Yhteisvastuu-teeman kautta saadaan kuoleman läheisyyteen liittyvät kysymykset näkyviksi. Keräysteemana on ”Lahjoita hyvä kuolema”. — Yhteisvastuukeräyksen julisteista syntyy varmaankin keskustelua, arvelee Raija Kiviniitty ja myöntää aihepiirin vaikeuden. — On vaikea olla kuoleman ja kärsimyksen läheisyydessä, koska siinä tulee tietoiseksi myös omasta rajallisuudestaan. Vastarinta näkyy kaikessa, kuolevassakin. Vanha viisaus kuvaa kokemusta hyvin: kuolema on kuin aurinko, sitä voi katsoa vain hetken.<br /> Maija-Leena Seppälä<br /> <br /> Saattohoidolla tarkoitetaan kuolemaa lähestyvän ihmisen kokonaisvaltaista ja yksilöllistä huomioimista, jossa hyvän perushoidon lisäksi vastataan hänen fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin, hengellisiin ja henkisiin tarpeisiinsa, lievitetään oireita sekä tuetaan potilaan omaisia. Saattohoito esillä • Oikeus hyvään saattohoitoon teemana SuomiAreenan paneelissa tiistaina 15.7. klo 14 Jazzkadun lavalla. • Syksyllä Junnilassa järjestettävän hiljaisuuden retriitin teemana on “Kypsyy kuoleman ja surun hiljaisuudessa”. Retriitti on suunnattu kuolevien ja surevien parissa työtä tekeville. • Porin sairaalasielunhoidon järjestämässä koulutuspäivässä puhutaan tänä vuonna saattohoidosta.<br /> <br /> </p> <h2>Moni haluaisi kotiin</h2> <p> Suomessa saattohoitoa tarvitsee vuosittain noin 15 000 parantumattomasti sairasta ihmistä. Tällä hetkellä kaikilla heistä ei ole mahdollisuutta laadukkaaseen tukeen ja hoitoon elämänsä viimeisillä metreillä. Kuolema ei ikää katso. Osaavan saattohoidon tarve korostuu lapsipotilaiden kanssa. Saattohoitopotilaissa on myös paljon työikäisiä. Saattohoitoon erikoistuneita hoitokoteja on Suomessa vain neljä: HelKuolemaa ei kätketä Yhteisvastuun kampanjajulisteissa. Taidehistoriasta ja kristillisestä kuvamaailmasta tuttu ”Pieta” on lähtökohtana tämän vuoden Yhteisvastuun kuvamaailmassa.<br /> singissä, Hameenlinnassa, Tampereella ja Turussa. Lisaksi eri puolilla Suomea hoitolaitosten yhteydessä toimii yksikköjä, jotka järjestävät saattohoitoa alueellaan. — Potilaan toiveena on yleensä, ettei häntä lähetettäisi kauas. Potilaan ja omaisten pitäisi tietää saattohoitopaikka. Toisaalta monen toive on saada kuolla kotona. Tähän tarvitaan hoivaa ja turvaa tuova verkosto, jossa ovat mukana ammattilaiset, omaiset ja ystävät. Läheiset tarvitsevat tukea ja rohkaisua olla läsnä kuolevan läheisensä hoidossa.<br /> <br /> </p> <h2>Yhteisvastuukeräys muistuttaa hyvästä kuolemasta</h2> <p> Teemana vuonna 2014 on saattohoidon olosuhteet Suomessa ja ihmisoikeustyö Guatemalan alkuperäiskansojen parissa.<br /> hteisvastuu on lähimmäisenrakkauden kansanliike ja evankelis-luterilaisen kirkon vuosittainen suurkeräys, joka auttaa hädänalaisia syntyperään, usY<br /> <br /> <strong>kontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta Suomessa ja kehitysmaissa. 60 prosenttia tuotosta menee Kirkon Ulkomaanavun välityksellä kehitysyhteistyöhön ja katastrofiapuun. 20 prosenttia käytetään vuosittain valittavaan kohteeseen Suomessa ja 20 prosenttia kirkon ja seurakuntien tekemään avustustyöhön. Tämän vuoden yhteisvastuuvaroin parannetaan Suomessa saattohoidettavien olosuhteita. Keräyksen ulkomaisena esimerkkikohteena on</strong><br /> K i r k k o s a n<br /> <br /> Guatemala, jossa Yhteisvastuu tukee alkuperäiskansojen parissa tehtävää ihmisoikeustyötä.<br /> <br /> </p> <h2>Monta tapaa lahjoittaa</h2> <p> Yhteisvastuun keräysaikaa on koko vuosi, mutta varsinainen keräyskampanja alkaa 2. helmikuuta, jolloin keräyksen suojelija, presidentti Sauli Niinistö avaa keräyksen. Keräyksen esimies on Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi. Lista- ja lipaskerääjät ovat liiko m a t<br /> <br /> keellä huhtikuun loppuun saakka. Lahjoittaa voi myös nettisivun yhteisvastuu.fi kautta. Yhteisvastuuta voi tukea myös Sharewood-hyväntekeväisyysmediassa helposti, hauskasti ja täysin ilmaiseksi! Keräät rahaa Yhteisvastuulle esimerkiksi klikkaamalla Sharewoodissa olevia mainoksia. Rahat tulevat palvelussa mainostavilta yrityksiltä ja ne tilitetään Yhteisvastuulle lyhentämättöminä. Viime vuonna suomalaiset lahjoittivat Yhteisvastuukeräykselle yli 4,1 miljoonaa euroa. Vuoden 2013 varoilla autetaan yksinäisiä vanhuksia Suomessa ja Kambodžassa. Porin keräystulos oli 29 000 euroa.<br /> <br /> <br /> </p> <h2>GUATEMALA</h2> <p> • Guatemala on suurin KeskiAmerikan maista. • Asukkaita 14 miljoonaa, joista 40 prosenttia alkuperäisväestöryhmiin kuuluvia ja 60 prosenttia mestitsejä, valkoihoisen ja intiaanin jälkeläisiä. • Naapurimaita ovat Meksiko, Belize, Honduras ja El Salvador.<br /> <br /> Guatemalassa lasten koulunkäynti ei ole vanhemmille itsestäänselvyys. Tyttöjä uhkaavat edelleen jopa alle 15-vuotiaina solmitut avioliitot.<br /> <br /> <strong>Lähes joka toinen Guatemalan 14 miljoonasta asukkaasta on syntyperältään alkuperäiskansan edustaja, maya.</strong><br /> Kuvat: Ville Asikainen<br /> <br /> </p> <h2>Syrjintä elää sitkeässä</h2> <p> kivalta ovat suuria ongelmia. Kaupungeissa rikollisjengit vetävät puoleensa köyhiä nuoria. Tyttöjä uhkaavat edelleen jopa alle 15-vuotiaina solmitut avioliitot.<br /> <br /> äärästä huolimatta mayojen vuosisatoja kestänyt syrjintä jatkuu edelleen. Mayoja ei välttämättä päästetä sairaaloihin, sukujuuret estävät työnsaannin, virastoissa joutuu odottamaan, että muita on palveltu tai sukupolvien ajan mayojen asuttamia maita luovutetaan korvauksetta esimerkiksi palmuöljyä tuottaville yrityksille. Myös vuonna 1996 päättynyt, peräti 36 vuotta kestänyt sisällissota maata hallinneen sotilasjuntan ja sissien välillä, on jättänyt jälkensä kansalaisiin. Erityisesti maaseudulla moni alkuperäiskansan edustaja ei ole edes tietoinen omista oikeuksistaan yhteiskunnassa. Syrjintä ja perinteiset käyttäytymismallit elävät sitkeässä – myös perheiden sisällä. Yleinen koulutuksen puute, ihmisten haluttomuus osallistua yhteiskunnan toimintaan sekä naisiin kohdistuva väTyttö, joka ei antanut periksi<br /> – Olen nuori, nainen ja intiaani, 21-vuotias guatemalalainen sosiaalialan yliopisto-opiskelija Mayda Cahuec Isem kuvailee elämänsä suurimpia haasteita. Hillityn ja kuuliaisen ulkokuoren alta paljastuu sinnikäs nuori nainen, joka ei ole lannistunut vastoinkäymisten edessä. Toisin kuin moni muu, Mayda ei yritä peittää alkuperäänsä. Joka päivä hän menee yliopistolle pukeutuneena maya-naisten perinneasuun, vaikka erottuu joukosta ainoana. Ensimmäisenä päivänä yliopistolla opettaja nöyryytti Maydaa koko luokan edessä haukkumalla häntä lukutaidottomaksi intiaaniksi. – Myöhemmin opettaja kertoi toimineensa niin, koska halusi minun vahvistuvan. Hän kertoi itsekin olevansa intiaani ja kokeneensa saman. Selviytyäkseen Maydan täytyi oppia pääsemään pilkan yli. Mayda on vanhin perheensä kuudesta lapsesta. Isä oli suunnitellut tyttärelleen perinteistä tulevaisuutta perheen ja kotitöiden parissa. Mayda itse halusi toisenlaista elämää. Äidin tuella hän kävi isältään salaa koulua kahteen otteeseen. Kun asia selvisi, isä heitti tytön pois kotoa. Nyt isä on hiljaisesti hyväksynyt sinnikkään Maydan opinnot. Opiskellakseen Maydan on kuitenkin herättävä joka päivä kolmen aikaan aamuyöstä ennättääkseen torille myymään perheen viljelemiä vihanneksia. Aamupäivisin hän tekee osansa kotitöistä ja auttaa perheen omistamassa kaupassa. Iltapäivät ja illat kuluvat yliopistolla. Opintojen ohella hän toimii nuorten edustajana viranomaisten ja kansalaisten yhteistyöelimessä. – Yhteiskunta voi muuttua vain koulutuksen kautta. Ihmisten täytyy oppia tuntemaan oikeutensa ja mahdollisuutensa vaikuttaa, Mayda sanoo.<br /> <br /> </p> <h2>Mayda Cahuec Isem ei yritä peittää alkuperäänsä.</h2> <p> ”Missä olit? Kenen kanssa? Mitä puhuit?”. Lopulta en osannut enää edes hymyillä, saati nauraa, Margarita muistelee. Margaritan kipeät kokemukset ovat guatemalalaisnaisille tuttuakin tutumpia. Naisten asema on edelleen erittäin heikko ja perheväkivalta surullisen karua arkipäivää. Perinteisesti tytöt on kasvatettu uskomaan, että he ovat miestensä omaisuutta vailla oikeuksia ja omaa tahtoa. Margaritan elämä muuttui täysin, kun hän pääsi Yhteisvastuuvaroin rahoitettavaan ihmisoikeus- ja demokratiakoulutukseen. – Opin ymmärtämään oikeuteni ja velvollisuuteni ja ennen kaikkea luottamaan itseeni. Minun ei tarvitse pyytää lupaa mieheltäni jokaiseen asiaan, Margarita kiteyttää. Koulutus avasi myös hänen miehensä silmät. – Hän ei satuta minua enää. Nyt<br /> K i r k k o s a<br /> <br /> </p> <h2>Margarita Osorio Caal puolustaa naisten oikeuksia.</h2> <p> voimme puhua keskenämme avoimesti, kunnioitamme toisiamme ja nauramme yhdessä. Luku- ja kirjoitustaitoista Margaritaa kannustettiin myös kouluttautumaan kätilöksi, jona hän on toiminut jo lähes kymmenen vuoden ajan. Työnsä ohella Margarita toimii yhteisönsä naisten komitean johtajana ja edustajana lähes parinkymmenen kaupungin kokouksissa. Naisten oikeuksien puolustaminen, synnytysturvallisuuden parantaminen ja lähisuhdeväkivallan kitkeminen ovat hänelle tärkeitä asioita. – Erityisesti ihmisten asenteissa täytyy saada aikaan muutos. Muutokset eivät kuitenkaan tapahdu vain kansalaisyhteiskunnan voimin. Tarvitaan myös valtionhallinnon toimia, politiikasta kiinnostunut Margarita huomauttaa.<br /> Salla Peltonen<br /> <br /> </p> <h2>Koulutus antoi uuden suunnan</h2> <p> 31-vuotias Margarita Osorio Caal puolustaa naisten oikeuksia. Hänet naitettiin 15-vuotiaana vanhempiensa valitsemalle miehelle, jota hän ei tuntenut aiemmin. Mies hakkasi tyttöä eikä antanut hänen tavata perhettään. – Hän tivasi minulta jatkuvasti:<br /> P o r i n<br /> <br /> Guatemalassa syödään paljon maissia. Tuoreita maissijauhoja jauhetaan kolmesti päivässä.<br /> <br /> </p> </div> <div> <table border="0" cellspacing="0" cellpadding="0"> <tr> <td>Sivu:</td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/34190" title="etusivu">[<small><<</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/34192" title="edellinen sivu">[<small><</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/34195" title="seuraava sivu">[<small>></small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/34205" title="takasivu">[<small>>></small>]</a></td> </tr> </table> </div> <div> <table border="0" cellspacing="0" cellpadding="0"> <tr> <td>Julkaisu:</td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/2496" title="vanhin julkaisu">[<small><<</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/33996" title="vanhempi julkaisu">[<small><</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/34310" title="uudempi julkaisu">[<small>></small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/35781" title="uusin julkaisu">[<small>>></small>]</a></td> </tr> </table> </div> </body>