NetPaper - Kirkkosanomat - 12.3.2008 3/2008

<body> <div style="width: 500px;"> <h1>Kirkkosanomat - 12.3.2008 3/2008 s. 2</h1> <p> <small>.. Oikeassaolemisen tuska</small><br /> <br /> <small>Raino Salmijärvi</small><br /> <br /> <small>Onneksi on armo</small><br /> <br /> uomen kuntakartalla tapahtuu muutoksia. Monet kunnat lakkaavat olemasta ja syntyy uusia suurempia kokonaisuuksia. Näyttää siltä, että tämä kehitys on monelle vaikea asia. On tuskallista ajaa oman kunnan etua ja samalla neuvotella toisten kanssa. Jos kaikki ovat oikeassa, ei todellista keskusteluyhteyttä voi syntyä. Olisi aika antaa periksi oikeassaolemisesta ja ryhtyä etsimään yhteistä hyvää ja totuutta. Salon ja Jyväskylän seudulla näytetään onnistuneen samoin kuin monessa pienemmässä paikassa. Kirkossakin näyttää olevan tarve olla oikeassa. Oli kyse pienemmistä tai isommista asioista, oma mielipide tuntuu olevan se, millä tavalla kaikkien pitäisi ajatella. Yhden totuuden ihmisten maailma on pelottava paikka, siitä on monia esimerkkejä ihmiskunnan historiassa. Kristuksen kirkkokin on tehnyt virheitä ja asettunut eri puolilla maailmaa yhden mielipiteen vietäväksi. Joskus on ollut kyse miekkalähetyksestä, joskus rotusorrosta, jopa orjuuden suosimisesta, joskus valtaapitävien mielistelystä. Suomessakin näyttää tällä hetkellä olevan vahvojen mielipiteiden aika, ainakin niiden esittäjiä tuntuu riittävän. Nykyisin ei tunnuta kysyvän, mikä on totuus, vaan näytetään tietävän, niin kuin Jumala, mikä on hyvä ja paha. Jeesus murskasi aikansa oikeassaolijoiden totuudet toiminnallaan. Olisikohan kirkossa ehkä myös kuntaelämässä, näin hiljaisen viikon kynnyksellä, aika pohtia, mitä itse voisi tehdä paremmin eikä niin paljon tehdä parannusta toisten synneistä. Kun se olenkin minä, joka olen väärässä, on helpompi avautua keskusteluun toisten väärässäolijoiden kanssa yhteistä perustusta etsimään. Siunattua pääsiäisen aikaa.<br /> <br /> aamme taas kerran virittäytyä viettämään pääsiäistä. Kristillisessä kirkkovuodessa pääsiäinen on merkittävin juhla, jota vietetään Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi. Siitä on jo 2000 vuotta, mutta edelleen saamme uskoa sen todeksi. Raamatun pääsiäisajan evankeliumitekstit tuovat esiin ihmisen raadollisuuden kaikessa kurjuudessaan. Tuohon aikaan Jerusalem oli merkittävä kaupan ja kulttuurin keskus. Ihmisiä olikin varmasti paljon paikalla Jeesuksen ratsastaessa sinne aasilla. Tavallinen kansa rakasti Jeesusta, tekihän hän paljon hyvää heidän keskuudessaan. Siksi onkin luonnollista, että kaikki riemuitsivat, kun heidän kuninkaansa lähestyi kaupunkia. Väki ryntäsi häntä vastaan iloiten levittäen tielle palmunoksia. Heillä oli suuria odotuksia Jeesuksen suhteen; varmasti hän nyt ottaisi vallan käsiinsä, ja roomalaiset saisivat väistyä hallinnosta. Siksi heidän pettymyksensä olikin suuri, kun Jeesus vangittiin ja tuomittiin kuolemaan. Pettymyksen keskellä he olivat valmiit ivaamaan ja pilkkaamaan Jeesusta. Niin nopeasti rakkaus vaihtui halveksunnaksi ja jopa vihaksi. Simon Pietari rakasti Jeesusta koko sydämestään. Hän olisi ollut valmis seuraamaan Jeesusta kuolemaan saakka. Hän tunsi itsensä syvästi loukatuksi Jeesuksen ennustaessa, että hän kieltäisi Herransa, vieläpä kolme eri kertaa. Jeesuksen vangitsemiseen asti hän pysyi urheana opettajansa rinnalla. Omalla miekallaan hän puolusti Jeesusta sotilasta vastaan. Hän ei voinut ymmärtää, että Jeesus uhraisi elämänsä vapaaehtoisesti. Ja kuitenkin ennen kuin kukko oli kolmesti kiekunut, kielsi hän koskaan tunteneensa Jeesusta. Suurimpana tekijänä oli varmasti pelko oman turvallisuuden puolesta, mutta kenties Pietari tunsi myös häpeää ja kärsi ankaria itsesyytöksiä tekonsa vuoksi. Juudas Iskariot muistetaan miehenä, joka kavalsi Jeesuksen 30 hopearahan hinnasta. Halpa hinta hengestä, mutta ahneus voitti. Kavaltaessaan Jeesuksen ei Juudas tiennyt lopputulosta. Hänelle olikin järkytys tajuta, että Jeesus oli tuomittu kuolemaan. Hän oli teostaan niin kauhuissaan, ettei enää kestänyt elää vaan meni ja hirtti itsensä.<br /> <br /> </p> <h2>Pitkäperjantain rosoisen ristin takaa kajastaa pääsiäisaamun valo.</h2> <p> Näitä ihmisiä ja heidän tekojaan ja motiivejaan miettiessä tuntuu pahalta. Mutta totuus on, että näin juuri tuli tapahtua, jotta ennustukset kävivät toteen. Jeesus ristiinnaulittiin, mutta kuolemalla hän voitti kuoleman ja antoi meille ikuisen elämän. Hän täytti Kaikkivaltiaan Isän tahdon ja mahdollisti syntien anteeksiannon. Ilman armoa me emme selviäisi. Meistä jokainen voi löytää sisältään juudaksen ja pietarin. Jokaisesta löytyy ahneutta ja oman edun tavoittelua, aina ei tule ensimmäisenä mieleen lähimmäisen tarpeet. Joskus mieli kääntyy kuin tuuliviiri sen mukaan, mikä tuntuu itselle turvallisimmalta ja parhaimmalta. Aina ei löydy rohkeutta ilmaista omia mielipiteitä tai ehkä niitä ei edes ole. Syntien koko kirjo levittäytyy eteen kun alkaa lähemmin tarkastella itseä. Onneksi meillä kaikilla on armo. Siunattua pääsiäistä sinulle.<br /> <br /> <small>Ulla Kuusisto Näkövammaistyön diakoniatyöntekijä</small><br /> <br /> <strong>i k k u n a p e n k k i</strong><br /> Raino Salmijärvi<br /> <br /> irkkovuoden pyhien raamatuntekstit tarjoavat hengellisen sisältönsä lisäksi lukijan koettavaksi monenlaisia tunneelämyksiä. Muutama kuukausi sitten ihastelimme Luukkaan evankeliumissaan maalaamaa näkyä seimen ääreltä: Maria-äidin hämmentynyttä iloa, enkelten laulua, paimenten säikähdyksen vaihtumista riemuksi. Muutama päivä joulun jälkeen tekstit veivät lukijansa myötäelämään Beetlehemin isien ja äitien kokemaa tuskaa Herodeksen lähettämien lapsenmurhaajien täyttäessä julmaa tehtäväänsä. Yhtälailla hiljainen viikko Kristuksen kärsimyksen ahdistavine kuvauksineen vaihtuu hetkeä myöhemmin pääsiäisaamun helpottavaan ylösnousemusriemuun. Seurakunnan työntekijänä saan eläytyä yhä uudelleen kirkkovuoden eri ajankohtien tapahtumiin. Raamatun tapahtumien lisäksi saan elää mukana myös tässä ajassa tapahtuvat monenlaiset merkkihetket ja elämän käännekohdat. Seurakunnan työssä kohtaamme päivittäin ihmisiä, jotka ovat juuri kokeneet jonkin itseensä syvästi vaikuttaneen asian, läheisen kuoleman, uuden elämän syntymän tai jonkin muun elämää voimakkaasti muuttavan tapahtuman. TaLohdutus<br /> <br /> vallista on, että samaan työpäivään mahtuu siirtyminen omaisensa menettäneiden surun myötäelämisestä hääväen ilon jakamiseen. Olenkin miettinyt, miten mahtaa vaikuttaa meihin seurakuntatyöntekijöihin vuosien ja kenties vuosikymmenten elo ihmiselämän suurten tunteiden äärellä. Äitini kuoli äitienpäivänä kohta kaksi vuotta sitten. Äideistä on sanottu, että he ehkä eniten ovat vaikuttaneet siihen, mitä me itse kukin olemme. Minullekin äiti oli merkittävä, tärkeä henkilö. Silti huomaan, että äidin poismenon aiheuttama suru, ikävä ja kaipaus ovat osaksi kuin kuoren alla. Ei tuo kuori vahva ja murtumaton ole, mutta kuitenkin sellainen, että nuo tärkeät tunteet olisi helppo jättää sen alle ja kohtaamatta. Työn arkeen kuuluva surun kohtaaminen on tietämättäni rakentanut itsessäni suojakuorta surun herättämiä tunteita kohtaan. Se suoja on nyt ollut vaikeuttamassa omaakin surutyötäni. Lukiessani äitini kirjoituksia, runoja ja kirjeitä, huomaan tunteiden murtautuvan esiin ja olenkin noita lukuhetkiä käyttänyt tietoisen surutyön välineenä. Tuolla surutyöllä lienee osansa tässäkin kirjoituksessa. Kirkkovuoden kulussa kaikki suru ja ikävä,<br /> <br /> menetys ja kaipuu tiivistyy pitkäperjantaihin – paitsi Vapahtajan kärsimiseen ja kuolemaan myös Maria-äidin ja opetuslasten järkytykseen käsittämättömän kuoleman edessä. Kuolemalla on hirmuinen valta sen raastaessa meidät eroon tärkeistä lähimmistämme. Pois nukkuneen äitini muiston äärellä olen eronikävästä huolimatta kokenut pääsiäisen riemua. Latinankielisen messun credo-osan päätössanat ”et vitam venturi sæculi” lohduttavat uskon tunnustajaa: Me odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevaisen maailman elämää!<br /> <br /> <small>Paavo Rusava</small><br /> <br /> Porin Kirkkosanomat<br /> Kari Erkkola<br /> päätoimittaja<br /> <br /> <strong>Julkaisija: Porin evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä. Päätoimittaja: Kari Erkkola. Toimitussihteeri: vs. Marjaana Perttula. Toimitusneuvosto: Porin seurakuntien viestinnän neuvottelukunta. Osoite: Hallituskatu 9 b, 28100 Pori. Puhelin: 6238 715. Internet: www.porievl.ﬁ. Sähköposti: tiedotus@porievl.ﬁ Kustantaja: Kotimaa-yhtiöt, PL 279, 00181 Helsinki. Painatus: Salon lehtitehdas. Jakelu: Itella Oyj. Jakeluhuomautukset Itellalle. Ilmoitusmyynti: Tuula Vitamo-Lindström, p. 0207 54 2309, faksi 0207 54 2343. Yksityistilaus: 8 euroa vuosikerta. Seuraava numero ilmestyy 16.4.2008</strong><br /> Kansikuva: Raino Salmijärvi. Henkilöt vasemmalta Raimo Melin, Marko Honkanen, Kielo Tommila, Martti Waarna, Simo Järvinen ja Hanna Viertola.<br /> <br /> </p> </div> <div> <table border="0" cellspacing="0" cellpadding="0"> <tr> <td>Sivu:</td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/7854" title="etusivu">[<small><<</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/7854" title="edellinen sivu">[<small><</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/7856" title="seuraava sivu">[<small>></small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/7869" title="takasivu">[<small>>></small>]</a></td> </tr> </table> </div> <div> <table border="0" cellspacing="0" cellpadding="0"> <tr> <td>Julkaisu:</td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/2496" title="vanhin julkaisu">[<small><<</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/7294" title="vanhempi julkaisu">[<small><</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/8927" title="uudempi julkaisu">[<small>></small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/35733" title="uusin julkaisu">[<small>>></small>]</a></td> </tr> </table> </div> </body>