Kirkkosanomat - 26.2.2008 2/2008 s. 6
Pikkuväki kinkereillä
Lopuksi tarjottiin kinkerimehut ja -pullat. Enemmistö malttoi olla kiltisti aloillaan kinkereiden ajan.
Haalariarmeija valmistautuu lähtöön.
Kanttori ja pappi saapuivat ajallaan.
Viisi leipää ja kaksi kalaa oli tuttu juttu.
Kanttorin työkalu ei ole vasara tai moottorisaha, vaan äänirauta.
Kinkereillä riitti aikaa leikkimiseenkin.
Voiko väritystehtävää kuulustella, hämmästeli kinkeripappi Pekka Aalto antaessaan lapsille läksyjä kinkereiltä.
puvat. — On ilo tulla kuulustelemaan ja ripittämään kyläläisiä, pappi sanoo. Hän istuu pöydän taakse ja kanttorille tarjotaan keinutuoli.
Tiedot hallussa
Rukous on silta –lauletaan kanttorin kanssa. Samaa on päästy laulamaan jo päiväkodissa. Ollaanko oltu ihmisiksi, kysyy pappi seuraavaksi – kuten vanhanajan kinkereilläkin kysyttäisiin. — Joo, vastaavat lapset yhdestä suusta. Millä voi liikkua veden päällä? Arvauksia satelee: vesiskootterilla, veneellä, laivalla. Siitä kuitenkin päästään yksimielisyyteen, ettei Jeesus varmaankaan vesiskootterilla kulkenut. Emännän apulainen Päivi näyttää viittä leipää ja kahta kalaa. Lapset osaavat kertoa, miten löytyi yksi poika, jolla oli eväänä viisi leipää ja kaksi kalaa. Päiväkotivierailulla on jo harjoiteltu jakamista. Kirkko-Ulla jäi ilman omaa leipää, mutta kun muut antoivat omastaan palasen, hänkin sai runsaasti. Ruoka siunattiin. Jokainen antoi omastaan. Nämä jäävät muistiin pienen pojan eväistä.
n o m a t
Kanttori soittaa vasaraa?
Seuraavaksi arvuutellaan kanttorin työkaluja. Saha? Vasara? Moottorisaha? Ne tulevat mieleen, kun on puhe työkaluista. Ääniraudasta on kuitenkin kyse tällä kertaa. Kanttori esittelee, miten saa äänirautansa soimaan ja pian ”Ystävä sä lapsien” kaikuukin suuressa salissa. Ennen kinkereille tuloaan lapset ovat miettineet, mitä sana ”kinkerit” voisi tarkoittaa. Viikarin Nappulat-ryhmä on ehdottanut että se voisi kertoa vanhoista ajoista, toisen mielestä se kuvaa, miten vanhaan aikaan oli juhlat tai ehkä se on jokin tehtävä, on kolmas arvellut. Naperot-ryhmästä on arvuuteltu, että kyseessä voisi olla jokin hyvä syötävä, kuten rinkeli tai keksi. Toisen arvauksen mukaan kyseessä taas on juhla.
Ei huomautettavaa
Ulla-emännällä on laukussaan virsikirja 1800-luvulta. Miltäs vanha kirja haisee? Hyvältä toteavat tytöt, jotka saavat tulla kirjaa nuuhkaisemaan. — Näin paljon väkeä paikalla, oikein hienolta näyttää, pappi kiittelee. Kinkerikirjaan kootaan juhlallisesti kinkereiden kulku ja kirjataan kaikki osallistujat: Päiväkoti Ankkuri, Pelastusarmeijan päiväkoti ja Viikkarin päiväkoti. — Onkos päiväkodin arjessa huomautettavaa, kysyy pappi. Hyvin on mennyt, on opittu laulamaan ja pikkuisen lukemaankin. Leluissa keskustelu viipyy hetken. — Olkaa tarkkana lelujen kanssa. Jos leikitte ulkona, niin muistakaa tuoda sisälle.
K i r k k o s a
inkerivieraat tulevat heijastinliiveineen jonossa seurakuntakeskuksen suurista ovista ja kiipeävät leveitä portaita salikerrokseen. Haalarikansaa ovat vastassa kinkeritalon emäntä Ulla Jylhä ja hänen apulaisensa Päivi Isonokari. — Tännehän on saapunut paljon kinkeriväkeä, ihastelee Ulla-emäntä. Päiväkotikäynneillään hän on saanut nimen kirkko-Ulla. — Nyt on meidän talomme vuoro pitää kinkerit. On leivottu ja siivottu. Nyt on juhlapäivä, selvittää emäntä. Sitten kinkeripappi Pekka Aalto ja kanttori Juhani Kemppainen saasiksi, että opittiin lukemaan. Kirjaimia tunnistetaan myös näillä kinkereillä. Päivi näyttää kirjainta, Koo- kaikuu salista, Iiii… Kirjaimista saadaan kokoon sana KIITOS. Toisista kirjaimista syntyy ANTEEKSI. — Oletteko pyytäneet anteeksi, pappi kysyy. Ollaan, vakuuttavat lapset. — Mutta isoveli ei ole pyytänyt anteeksi, huokaa joku. Kinkereiltä saatiin myös läksyjä, aivan kuin kinkereiltä ennen vanhaan. Läksyksi tuli väritystehtävä. — Mutta voiko väritystehtävää kuulustella, hämmästelee pappi. Jokainen päiväkoti sai vielä mukaansa oman kinkerikirjan
Teksti Maija-Leena Seppälä Kuvat Niko Juhola
Tärkeitä sanoja
Kirkko-Ulla kertoo vanhan ajan kinkereistä, kinkereitä pidettiin myös