NetPaper - Kirkkosanomat - 26.8.2016 6/2016

<body> <div style="width: 500px;"> <h1>Kirkkosanomat - 26.8.2016 6/2016 s. 8-9</h1> <p> <strong>Seurakuntien piireistä iloa elämään</strong><br /> Erilaisina yhdessä<br /> Juttuhetki yksinäisille tai yksinäiseksi itsensä tunteville tarjoaa virkistystä samassa tilanteessa eläville Pormestarinluodon seurakuntakodilla. Alkusysäyksenä ryhmälle oli Teija Elorannan idea. – Monia ihmisiä yhdistää se, että on yksin. Päivät toistuvat samanlaisina. Juhlapäivät ovat ”päiviä siinä missä muutkin”, toteaa Eloranta. Elämä kuitenkin koostuu enimmäkseen arjesta. Tämän vuoksi Eloranta ajatteli, että olisi hienoa, jos samassa tilanteessa elävät uskaltautuisivat yhteen juurikin arjessa. – Moni luulee, että kukaan muu ei ajattele kuten itse. Voi olla hieno kokemus, jos toinen sanoittaa sen, mitä itsekin ajattelee. Ryhmää ohjaava Eloranta pyrkii siihen, että joukkoon on helppo tulla. Pakko ei ole sanoa mitään; tilaa on myös hiljaa ololle. – Jeesuksen esimerkin mukaisesti pitäisi kysyä: ”Mitä toivot minun sinulle tekevän?” Ei näin: ”Minä tiedän, mitä sinä tarvitset.” Puhuttu on monenlaisista aiheista, esimerkiksi lapsuuden muistoista. Elorannalla on joka kerraksi varalla teema, jonka mukaan edetään, jos kaivataan ohjattua runkoa. – Ensimmäiseksi on pieni alkuhiljentyminen ja rukous. Sen jälkeen kysellään, mitä kuuluu. Kuulumisten kertomisessa on käytettävissä nallekortit, jotka tuovat keskusteluun hauskan lisänsä. Nallukoilla on erilaisia ilmeitä. Korttipakasta kukin voi valita omaan tunnetilaansa sopivan kontion. Keino on hyvä myös silloin, jos tuntemuksiaan on vaikea pukea sanoiksi. Kuulumisten vaihdon jälkeen juodaan kahvit. – Yleensä juttu vain lähtee kulkemaan. Ryhmä vie itse itseään. Tämä osoittaa sen, että tällaiselle ryhmälle on tarvetta. Eloranta pitää tärkeänä myös sitä, että erilaisina voidaan olla yhdessä. – Saa olla eri lailla ajattelevia ja uskovia. Näkemyksistä on hienoa keskustella. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. taan myös käsille ja olkapäille. Uidaan laajoin kaarin, ”nyrkkeillään”, kädet hakevat uusia suuntia. – Sormet eteen niin pitkiksi kuin saatte! Myös sivuille! Vain oma kroppa on rajana! kannustaa ohjaaja Irma Pietilä. Jalkoja nostellaan puolelta toiselle vuorotellen, kädet taputtelevat jalkojen alla, tehdään ristivenytyksiä. – Vastakkainen kyynärpää, vastakkainen polvi… Jaksaa, jaksaa! Vatsalihakset meitä tästä liikkeestä kiittää! huutelee Pietilä. Ryhmän perusti Sanna Aalto vuonna 2010. Pietilä tuli hänen rinnalleen vetäjäksi vuonna 2013. – On hyvä, että Irma tuli. Saamme jakaa kokemuksia, ja jos toinen ei jonain kertana pääse, niin toinen tulee, toteaa Aalto. Hän ohjaa myös omaa jumpparyhmää, jossa keskitytään enemmän venytyksiin ja pitkäkestoisiin liikkeisiin. Ensimmäiset puoli vuotta ryhmä toimi pienellä porukalla. Vähitellen joukko kasvoi. Osallistujia on nyt viitisenkymmentä. Irma Pietilä on tehtävästään innostunut. – Minulla on visio, sisäinen palo: kunpa ihmiset voisivat elää täyspainoisesti kotonaan niin vanhoiksi kuin mahdollista! hän sanoo sellaisella äänellä, että jos se hänestä on kiinni, niin varmasti eletään ja pitkään. Pietilä panostaa ennen kaikkea kolmeen asiaan: nivelten liikkuvuuteen, lihasvoiman kartutukseen ja tasapainoon. Hän tietää hyvin, että nivelten liikkuvuus alkaa iän myötä kärsiä. Kun reisilihaksiin saadaan lisää voimaa ja treenataan tasapainoa, niin mahdollisuudet itsenäiseen selviytymiseen kasvavat huimasti. Sanna Aalto on samoilla linjoilla siitä, mihin jumpassa kannattaa panostaa. – Tärkeää tässä ryhmässä on myös sosiaalinen puoli, kanssakäyminen, Aalto sanoo. – Aivan totta. Fyysinen kunto edesauttaa merkittävästi myös sosiaalisuutta, toteaa Pietilä.<br /> <br /> <strong>Kuvassa Mummun Kamarin tuolijumppaa vetää Irma Pietilä. Ryhmän perustaja Sanna Aalto kuvassa vetäjästä seuraava oikealla.</strong><br /> nassa oli toimintaa lapsille ja miehille, mutta ei naisille. Ohjelmaan kuuluu Päivän sana ja lopuksi Herran siunaus. Muutoin ohjelmarunko on hyvin vapaa. Kahvia juodaan, virsiä veisataan, luetaan, lausutaan runoja ja rupatellaan. Onpa virsikirjan lisäksi availtu vitsikirjaakin. Erään ryhmäläisen jatkokertomus on osaltaan koukuttanut saapumaan uudelleen. On jumpattu, kauneuttakin hoidettu ja kuunneltu vierailulla ollutta terveydenhoitajaa tai pappia. Retkiä on tehty kerran tai pari vuodessa. Piirin parhaista puolista ryhmässä ollaan harvinaisen yksimielisiä: sosiaalinen kanssakäyminen on elintärkeää. Nauru on terveellistä! On mukavaa kuulua johonkin ryhmään. Naisten piiri on matalan kynnyksen paikka, jossa toteutuu arkipäivän kristillisyys. Jokainen saa tulla paikalle sellaisena kuin on. Myös tieto siitä, että kyseessä on seurakunnan tilaisuus, luo osaltaan turvallisuutta. Aloitteen piiristä teki diakoniatyöntekijä Kristiina Johansson. Piiri on osa Noormarkun seurakunnan aikuistyötä. – Olen piirissä mukana silloin tällöin, yleensä lähden myös retkille mukaan, Johansson kertoo. Eila Tamminen innostaa muitakin seurakuntia kokoamaan naisia yhteen. Ryhmässä kiitetään hyvää vetäjää. – Ette te musta eroon pääse ennen kuin kuolen!” heläyttää Tamminen. Nauru kiirii poikki avaran salin.<br /> <br /> <small>Mummun Kamarin tuolijumppa tiistaisin klo 10.45, Itäpuisto 14.</small><br /> <br /> <small>Noormarkun Naisten piirissä kokemuksia jaetaan porukalla.</small><br /> <br /> Juttuhetki parittoman viikon maanantaina klo 13.30, alkaa 26.9., Pormestarinluodon seurakuntakoti.<br /> <br /> </p> <h2>Iloa ja arjen kristillisyyttä</h2> <p> Aurinko helottaa ja valaisee Noormarkun kirkon tienoota. Seurakuntasalissa kaikuu tilanteeseen hyvin sopiva virsi: ”Aurinkomme ylös nousi”. Ollaan Naisten piirissä. Tunnelma on vapautunut ja raikas. Piiriläiset ovat kokoontuneet Eila Tammisen johdolla kahdeksan vuoden ajan. Piiriin on ajan mittaan tullut lisää osallistujia. Tällä hetkellä heitä on kaikkiaan 30. Eläkkeellä oleva Tamminen keksi idean huomattuaan, että seurakunK i r k k o s a n<br /> <br /> </p> <h2>Askartelua ja Sanaa</h2> <p> Sampolan kerhohuoneella, tilavan pöydän ääressä, istuu hyväntuulinen ihmisjoukko. Houkuttavan värisiä silkkipaperista askarreltuja ruusuja lepää pöydällä. Ohjaaja Erkki Karp lukee Päivän Sanan. Kahvia kaadetaan janoaville ja monen sortin kastettavaa tarjotaan. Ilmapiiri on leppoisa. Vieras tuntee olevansa todella tervetullut. Ryhmä on kokoontunut lähes kolmen vuoden ajan. Eläkeläinen Erkki Karp vetää ryhmää vapaaehtoisena. Vapaaehtoistyöstä Karpilla on yhdentoista vuoden kokemus. Ryhmässä askarrellaan, mutta<br /> <br /> </p> <h2>Tuolijumpalla hyvään vanhuuteen</h2> <p> Seurakuntakeskuksen avarassa salissa marssitaan istuen. Aivan totta: istuen, sillä kyseessä on Mummun Kamarin tuolijumppa. Jalat nousevat joutuisasti. Kyytiä anneNaisten piiri parillisen viikon torstaina klo 14 Noormarkun seurakuntatalolla.<br /> o m a t<br /> <br /> vähintään yhtä paljon keskustellaan — niin maanpäällisistä kuin tuonpuoleisistakin. Tilaa on niin naurulle kuin vakavuudellekin. Ryhmän ikähaarukka on suuri. Väkeä käy noin nelikymppisestä yhdeksänkymppiseen, sekä naisia että miehiä. Olipa kerran saatu pieniä kerholaisiakin paikalle. Tuolloin oli askarreltu yhdessä isänpäiväkortteja. Tänään odotellaan pappia. Ryhmässä vierailee kerran kuussa joku Teljän seurakunnan pastoreista. Kappalainen Pasi Virta saapuu. Hän puhuu tällä kertaa siunaamisen teemasta ja kodista. Aihe juontuu kodin siunaamiseen, jollaista ryhmäläiset olivat saaneet olla todistamassa Karpin tupaantuliaisissa edel<br /> <br /> <br /> <small>Raino Salmijärvi</small><br /> <br /> <small>Kuvat: Saija Kynäsniemi</small><br /> <br /> Puhurin Ahertajissa askerrellaan kahvien lomassa. Toimintaa vetää Erkki Karp.<br /> <br /> Diakonissa Teija Eloranta toivottaa tervetulleeksi yhteiseen kokoontumiseen<br /> Mikko Jokinen<br /> <br /> Ylh. Perinteikkääseen Reposaaren kuntopiiriin kokoonnutaan joka viikko voimistelemaan yhdessä. Vas. Poikien pienoismallikerhossa rakennetaan autojen ja muiden kulkuvälineiden pienoismalleja.<br /> <br /> </p> <h2>”Lämminhenkinen perhe”</h2> <p> lisviikolla. Yhdessä pohditaan siunaamisen perinteitä kulttuurissamme ja ”koti”-sanan laajempaa merkitystä, Taivaan kotia. Tuttuja virsiä veisataan. Kellon lähestyessä hyvästelyn hetkeä ryhmäläinen Reijo Havimo lausuu komealla äänellä pitkän runon sinivuokosta, jollaista hän pitää kämmenessään. Erkki Karp esittää vielä tietokilpailukysymyksiä, jolloin itse kukin saa verrytellä Raamatun tuntemustaan. Tekstipätkä hartauskirjasta kuullaan Karpin lukemana. Siihen on hyvä lopettaa. Tapaamisiin! Meri-Porin seurakunnan Kuntopiirillä on pitkät perinteet. Kokoonnuttu on jo kymmenien vuosien ajan. Viikoittain jumpataan 10–20 minuuttia hyvän musiikin tahdissa. Ohjelmaan kuuluu myös hartaus. Paikalla on toisinaan pappi, kanttorikin pyydettäessä. Myös muita vieraita saapuu ajoittain. Kerran kuussa syödään kerhossa. Ruokailusta vastaa suntio-vahtimestari Marianne Ristikallio. – Olen huomannut, kuinka vireyttävä vaikutus tällä on sekä mielelle että ruumille. Yhdessäolo on tärkeää, sillä moni osallistujista asuu yksin, kertoo ryhmää ohjaava diakonissa Anne Kangas. Ehdotus, että ryhmä kokoontuisi joka toinen viikko, tyrmättiin oitis. Kasetilla soi ”Sininen ja valkoiPuhurin ahertajat -ryhmä lepää syyskauden 2016.<br /> <br /> nen”, välillä Boleronkin rytmit, kun tuolissa liikutellaan polvia ja käsiä ylös, eteen ja taakse. Saa noustakin, voimien mukaan. Joukkoon mahtuu todella pitkän linjan kävijöitä; löytyy jopa 45 vuoden takaisia muistoja kokoontumisista. Vanhin osallistuja on 94-vuotias. Ryhmä on kaikille avoin, tervetulleita ovat niin miehet kuin naisetkin. Tällä hetkellä on akkavalta, mutta onpa ryhmässä käynyt erään iäkkään osallistujan isäkin aikoinaan. Yhdessä tehdään käsitöitä, lauletaan ja keskustellaan. Aivojumpallakin on osuutensa; tietokilpailuja järjestetään säännöllisesti. Muutaman kerran vuodessa tehdään retki. Joka maaliskuun ohjelmaan kuuluu potkukelkkakirkko, jossa on aivan oma tunnelmansa! Entä mikä ryhmässä on antoisinta, mikä houkuttaa mukaan aina uudelleen? Vastauksia putoilee nopeasti:<br /> P o r i n<br /> <br /> – Tämä on päivä, jota aina odottaa. – Parempi se on täällä kun yksinäs omas mökis. – Me ollaan ku yks lämminhenkinen perhe!<br /> <br /> <small>Kuntopiiri keskiviikkoisin klo 13 Reposaaren pappilassa.</small><br /> <br /> </p> <h2>Rakentamisen riemua</h2> <p> Ruosniemen kirkolla touhuaa neljä koulupoikaa pienoismallien äärellä. Katseet ovat kiinnittyneet tarkkaan työhön. Liimaillaan, kokoillaan ja tutkitaan ohjetta. Tuomas Koskimäki ahertaa kahdeksanpyöräisen panssarivaunun parissa. Elias Setälä työstää italiaK i r k k o s a<br /> <br /> laista Ferraria. Tuomas Kostiaisella on käsissään amerikkalainen Ford, ja Niklas Sandberg on ottanut projektikseen lentokoneen. Mikko Jokinen on huomannut ohjattaviensa työskentelevän hyvin omatoimisesti. Keskittyminen on intensiivistä. – Ekaksi etsitään osat, sitten katsotaan ohjeet, ja ohjeiden mukaan aletaan rakentaa. Kuva kerrallaan, kertovat ryhmäläiset. – Eivätpä nämä kaverit paljon apua tarvitse, Jokinen toteaa porukkaansa tyytyväisenä. Hän tilaa materiaalit, toimii asiantuntevana taustahahmona ja neuvoo tarvittaessa. Hän on itsekin harrastanut pienoismallien kokoamista poikasena. Ryhmä on pyörinyt viiden vuoden ajan. – Kaikista hienointa tässä on nähdä, miten pojat nauttivat työstä ja kehittyvät koko ajan. On hyvä, että kerhotarjonnassa on tällainenkin vaihtoehto kaiken urheilullisuuden lomassa. Poikanelikolla on varsin yksimielinen näkemys siitä, mikä ryhmässä on parasta: se on tietysti rakentaminen. – Ja täällä on paljon ystäviä, toteaa Tuomas Kostiainen.<br /> <br /> <strong>Varhaisnuorten poikien pienoismallikerho torstaisin klo 15–16.30 Ruosniemen kirkolla.</strong><br /> TEKSTIT: KUKKAMAARIA CLEVE<br /> <br /> </p> </div> <div> <table border="0" cellspacing="0" cellpadding="0"> <tr> <td>Sivu:</td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/35557" title="etusivu">[<small><<</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/35563" title="edellinen sivu">[<small><</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/35566" title="seuraava sivu">[<small>></small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/35572" title="takasivu">[<small>>></small>]</a></td> </tr> </table> </div> <div> <table border="0" cellspacing="0" cellpadding="0"> <tr> <td>Julkaisu:</td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/2496" title="vanhin julkaisu">[<small><<</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/35500" title="vanhempi julkaisu">[<small><</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/35573" title="uudempi julkaisu">[<small>></small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/35733" title="uusin julkaisu">[<small>>></small>]</a></td> </tr> </table> </div> </body>