Kirkkosanomat - 21.8.2015 6/2015 s. 16
Pääsiäisen tapahtumat ovat Sonja Myllykosken mukaan vaikein aihe opettaa. Hän on erityisen tarkkaan miettinyt sanojensa asettelua sen jälkeen, kun yksi vanhempi otti yhteyttä lapsen saatua pelkotiloja pääsiäisen tapahtumien kertomisesta. Päällimmäisenä pyöri mielessä Jeesuksen ristiinnaulitseminen eikä ylösnouseminen. — Pääsiäisen tapahtumat ovat raakoja eikä niitä voi järjellä selittää. Onneksi lapset myös kyselevät suoraan, mikä heitä askarruttaa. Miten niin hauta oli tyhjä muka? — Joulun tapahtumien opettaminen on puolestaan kaikkein hienointa. Vanhemmatkin odottavat, että joulujuhlassa luetaan jouluevankeliumi ja lapset kilpailevat siitä, kuka saa esittää ketäkin, Sonja Myllykoski kertoo.
Rukoukset hyvä osata
Hän kertoo olevansa sen verran vanhanaikainen opettaja, että hän odottaa, että 4-5 luokalla Isä Meidän -rukous ja uskontunnustus opetellaan ulkoa, ainakin suurin piirtein. — Yhtenä keväänä joulukirkossa Lyttylän rukoushuoneella oli mukava seurata, kuinka oppilaat ääntään korottaen yhtyivät papin mukana Isä Meidän -rukoukseen, vähän eri tavalla rytmittäen kuin pappi, hiukan edellä. Tuntui, että oppilaiden itsetunto oikein kohosi: ”Minä osaan tämän, jess!” Nämä rukoukset on hyvä osata siksikin, että ne toistuvat kirkossa, jumalanpalveluksissa, häissä, hautajaisissa, Sonja Myllykoski sanoo. Lyttylän rukoushuone on aikoinaan talkoilla rakennettu ja opettaja harmitteleekin sitä, että seurakunta on siirtämässä osan siellä tapahtuvasta toiminnasta Pormestarinluotoon. — Miksi Porkasta ei voitaisi kuljettaa ihmisiä tänne saamaan elämyksiä maaseudusta? hän kysyy. Sama suurempiin yksiköihin keskittävä linja harmittaa Sonja Myllykoskea myös kaupungin puolella. Esimerkiksi Ahlaisten vanhainkodin lopettaminen tuntuu ikävältä. — Jos saisin lottovoiton, perustaisin vanhainkodin maaseudulle, jossa vanhuksia voitaisiin vaikkapa kärrätä katsomaan viljapeltoa. Miksi vanhusten pitäisi asua kivimuurien keskellä keskustassa, kun heitä voitaisiin kuntouttaa antamalla heille se hyvä mieli, jonka he saavat metsien ja peltojen katselemisesta, jatkaa Sonja Myllykoski, maaseudun puolestapuhuja.
Teksti ja kuva Marjaana Perttula
Sonja Myllykoski ja osa hänen oppilastaan Toukarin koulun maalaismaisemissa.
Opettaja unelmatyössään
Sonja Myllykoski on onnellinen, koska hän saa tehdä työtä, josta jo lapsena haaveili. Opettaa.
onja Myllykoski työskentelee Toukarin koulussa, luonnon keskellä. — Pienessä maalaiskoulussa me olemme kaikki kuin yhtä suuurta perhettä, hän sanoo. Kesäloman loppupuolella hän jo odotti koulun alkua, että pääsee tutustumaan uusiin ykkösluokkalaisiin ja tapaamaan vanhat tutut, ”isot” kakkosluokkalaiset. Opettaja kertoo hymyillen keskustelusta, jota hän seurasi sivusta kakkosluokkalaisten poikien pelatessa jalkapalloa. Kun yksi poika ei saanut maalia selvästä paikasta, hän perusteli epäonnistumista kaverilleen: ”Kun kesällä on kasvanut muutaman sentin pituutta, sihti täytyy mitoittaa uudelleen. Ja kunto rapistuu mitä vanhemmaksi tulee.” Ykkös-kakkosten luokanopettajan töiden ohella Sonja Myllykoski toimii koulussaan erityisopettajana. Hänen sydäntään lähellä on niiden oppilaiden tukeminen, jotka eivät jollain alueella etene samaa tahtia muiden kanssa.
Pohja lapsuudessa
Sonja Myllykoskella riittää virtaa myös oman perheen ja koulun ulkopuolella. Rauni Rautavuori rohkaisi häntä aikoinaan ehdokkaaksi ja nyt Sonja vaikuttanut jo pitkään Keski-Porin seurakuntaneuvostossa, yhteisessä kirkkovaltuustossa ja yhteisessä kirkkoneuvostossa sekä hiippakuntavaltuustossa sen varapuheenjohtajana, kolmatta kautta myös kaupunginvaltuutettuna (sd). Hengellisyys on aina ollut Sonja Myllykoskelle luonnollinen osa elämää. — Isän äiti toimi eläessään seurakunnan luottamustehtävissä ja äidin äiti oli adventisti. Heidän kanssaan juttelin uskonasioistakin ja kävin kerhossa. Sieltä se kipinä lähti. Olen oivaltanut, että hengellisyyden
kautta voi saada apua ja mielenrauhaa, Sonja Myllykoski kertoo.
Keskusteleva ote
Koulussa hän opettaa mielellään myös uskontoa ja on tyytyväinen, että se edelleen kuuluu koulujen opetussuunnitelmiin. — Tänä päivänä pitää kuitenkin olla myös hiukan varovainen, ettei syötä omia näkemyksiään oppilaille. Kannustan kyselemään ja keskustelemaan. Sisimmässäni tietenkin toivon, että kipinä heissä heräisi ja he innostuisivat jossain vaiheessa tutkimaan Raamattua tarkemmin.
Missiovalmisteluja kokopäiväisesti
Hanna-Maria Vahalan sydän syttyi missioille, kun hän seurasi Helsingin ja Turun Mahdollisuus muutoksen –kampanjoita muutama vuosi sitten. Nyt hän puhkuu intoa, kun Satakunnan vastaava kampanja lähestyy.
Miten tiiviisti olet Mahdollisuus muutokseen –mission valmisteluissa? — Vuosi sitten pääsin mukaan valmisteluihin. Tulin maininneeksi, että kirjan työstäminen kiinnostaisi. Ja sitten huomasinkin olevani kirjatiimin vastuuhenkilö. Kirja on jo koottu, nyt olen ollut Satakunnan missiotoimiston työntekijänä muutaman viikon. Pesti alkoi elokuun alussa. Mitä lähikuukausina tapahtuu? — Mahdollisuus muutokseen on yhteiskristillinen mediakampanja, joka näkyy ja kuluu Satakunnassa syyskuun puolivälistä alkaen. Lisäksi jaetaan muutoskertomuksista koostuva kirja joka kotiin. Muutoskertomuksia on myös netissä ja mainoksissa.
Kirjaprojekteja olet hoitanut aiemminkin? — Viime keväänä ilmestyi Lapsen rukous –kirja. Siinä on lapsen arkisia rukouksia eri aiheista. Sitä ennen kokosin Porin Naisten kahvilan naisten tarinoita Naisen vuodenajat -kirjaan. Se olikin hyvää koulua tähän missiokirjan tekemiseen. Missiokirjassa painosmäärä 110 000 kappaletta on aivan eri luokkaa kuin mihin on projekteissaan tottunut. Satakunta on ensimmäinen, jossa kirja jaetaan joka talouteen, aiemmissa kampanjoissa ihmisen on pitänyt olla itse aktiivinen ja pyytää kirjaa.
Voitko vähän raottaa missiokirjan sivuja? — Siinä on parikymmentä muutoskertomusta. Nettiin tulee noin 40 tarinaa. Olen iloinnut siitä, miten hyvin yleensä hitaasti syttyvät satakuntalaiset ovat lähteneet mukaan. Rukoilen siunausta näille rohkeille miehille ja naisille, jotka ovat kertoneet tarinansa. Iso kampanja tuo iloja ja huolia? — Minusta on ihana olla ihmisten kanssa tekemisissä. Mission valmistelujen myötä olen verkostoitunut koko Satakuntaan.
Meillä on iso vapaaehtoisten koulutustilaisuus jo lauantaina 29. elokuuta Teljän kirkolla. Mietityttää, onko vapaaehtoisia tarpeeksi. Hämeen kampanjassa koulutettiin 800 vapaaehtoista. Me tarvitsisimme enemmän, ehkä tuhat ihmistä.
Mistä kampanjatoimisto löytyy? — Missiotoimisto löytyy Itsenäisyydenkatu 9:stä, josta Porin helluntaiseurakunta antoi tilat. Myös materiaalivarasto ja puhelinkeskus tulevat sinne.
Maija-Leena Seppälä