NetPaper - Kirkkosanomat - 23.1.2015 1/2015

<body> <div style="width: 500px;"> <h1>Kirkkosanomat - 23.1.2015 1/2015 s. 16</h1> <p> <small>Raino Salmijärvi</small><br /> <br /> Elämässä pitäisi olla loppuun asti myös hyviä asioita. Saattohoidon vapaaehtoinen on potilaan ja omaisten tukena tavallisen ihmisen taidoilla.<br /> <br /> </p> <h2>Aikaa ihmiselle</h2> <p> Saattohoidon vapaaehtoistyöntekijöiden koulutus alkaa Porissa kevätkaudella.<br /> <br /> hminen tarvitsee toisia ihmisiä elämänsä loppuun asti. Saattohoitovaiheessakin oleva kaipaa elämäänsä muutakin kuin lääkemääristä ja kivuista puhumista. Jotta elämä olisi mahdollisimman hyvää myös saattohoitovaiheessa, tarvitaan hoitohenkilökunnan ja omaisten ohella muitakin ihmisiä. Saattohoidolla tarkoitetaan tilannetta, jossa lääkäri on todennut sairauden etenevän eikä parantavia hoitoja ole, mutta potilasta hoidetaan moni tavoin. —Tarvetta vapaaehtoisille on enemmän ja enemmän. Vapaaehtoinen on tukena tavallisena ihmisenä, ehkä hänelle puhutaankin herkemmin kuin hoitohenkilökunnalle, arvelee kotisairaalan osastonhoitaja Ritva Miinalainen. Saattohoitopotilaskin haluaa puhua tavallisista asioista, jotta oleminen ei ole vain sairastamisen ympyröissä. Vapaaehtoinen voi halutessaan myös järjestää käynnin jossakin potilaalle tärkeässä paikassa tai yhdessä voidaan tehdä pieni kävelylenkki. —Hyvä saattohoito on osa kokonaisvaltaista ihmiskäsitystä. Loppuun asti elämässä pitäisi olla myös<br /> <br /> hyviä asioita, jatkaa sairaalapastori Eeva-Riitta Koivisto. Hänestä vapaaehtoinen auttaja on kuuntelija, keskustelija ja rohkaisija. Kuten vapaaehtoistyössä yleensäkin, niin tavallisen ihmisen taidoilla tehtävään tullaan, mitään sairaanhoidollista tai muuta erityisosaamista ei tarvita. —Älkää unohtako omaisia, omaisille vapaaehtoinen voi tarjota pienen vapaahetken, korostaa vapaaehtoistoimija Kristiina Kekki. Hän teki työuransa Satakunnan keskussairaalassa johtavana sosiaalityöntekijänä. Hän huomasi jo tuolloin, miten tarpeellista on saada tukea kotiin siirtyvälle potilaalle ja hänen läheisilleen.<br /> <br /> Saattohoidon vapaaehtoinen voi kohdata käynneillään rankkojakin asioita, siksi säännöllinen tuki vapaaehtoisille on tärkeää. Koulutus ja ohjaus ja kotisairaalan tuki toiminnalle luvataan. —Jaksaa kun antaessaan saa, arvelee Miinalainen. —Toisen ihmisen kohtaaminen on palkitsevaa, vahvistaa Koivisto.<br /> <br /> nyt aloitettava vapaaehtoistoiminta on rakenteissa olevaa yhteyttä. Toimintamalli on hyväksytty sekä Porin seurakuntayhtymän että Porin perusturvakeskuksen johdossa. —Idea on kirkas ja tarvetta on, kiteyttävät asiansa takana olevat työryhmäläiset,<br /> <br /> </p> <h2>Infosta alkuun</h2> <p> Aikaa ihmiselle –tilaisuudessa torstaina 29. tammikuuta klo 18 Porin seurakuntakeskus, 1. krs pääsee tutustumaan aihepiiriin. Puheenvuorot: Minustako saattohoidon vapaaehtoinen? Vapaaehtoistoiminnan ohjaaja Johanna Colliander, Pirkanmaan saattohoitokodista. Saattohoitopotilaan ja hänen omaisensa tukeminen. Sairaanhoitaja Marianne Simulainen, Porin Perusturvan kotisairaalasta. Saattohoidon vapaaehtoistyön koulutus. Sairaalapastori Eeva-Riitta Koivisto Porin seurakuntayhtymästä. Tilaisuuden avaa vapaaehtoistoimija Paula Jylhe. Kahvitarjoilu klo 17.30 Saattohoidon vapaaehtoistoimintaan tullaan haastattelun ja koulutuksen kautta. Haastattelut ja koulutus järjestetään helmi-maaliskuussa. Saattohoidon vapaaehtoistoiminnasta vastaavat Porin perusturvakeskuksen kuntoutus- ja sairaalapalvelut ja Porin ev.lut. seurakuntayhtymä Lisätietoja: sairaalapastori EevaRiitta Koivisto p. 0400 309814 tai seniori- ja vapaaehtoistyön diakoni Ulla-Maija Viren, p. 0400 309 784, .<br /> <br /> </p> <h2>Mikä kotisairaala</h2> <p> Pori on kotisairaalan edelläkävijöitä, toimintaa on ollut jo 15 vuotta. Noin puolet kotisairaalan potilaista sairastaa syöpää. Kotisairaalassa potilaan turvana on yleensä lähiomainen. Omaisen jaksamistakin ajatellen vapaaehtoisesta tukihenkilöstä olisi iso apu. —Lääkärijohtoinen toiminta ja tieto mahdollisuudesta pyytää apua ja neuvoja koska vain on tehnyt toiminnasta varsin halutun, kertoo Ritva Miinalainen. Kotisairaala on myös vapaaehtoisen turvana. Paitsi kotikäynneille tarvitaan saattohoidon vapaaehtoisia myös sairaalaan ja hoitokoteihin. Potilaan kuoltua voisi vapaaehtoinen olla omaisen tukena. Saattohoitoa tarvitsee Porin perusturvan alueella vuosittain noin sata potilasta. Porin lisäksi toiminnan piiriin kuuluvat Merikarvia ja Ulvila. Myös vapaaehtoisten koulutukseen on kaikki kiinnostuneet tervetulleita myös yhteistyökunnista.<br /> Teksti ja kuvat Maija-Leena Seppälä<br /> <br /> </p> <h2>Vankkaa yhteistyötä</h2> <p> —Saattohoidon vapaaehtoistyöstä on kokemuksia pitkältä ajalta, Porissa muun muassa Syöpäyhdistyksellä on ollut vapaaehtoisia tukihenkilöitä, kertoo Paula Jylhe. Hän on Satakunnan Syöpäyhdistyksen entinen toiminnanjohtaja ja tuntee sitäkin kautta saattohoidon vapaaehtoistoiminnan kenttää. Porissa kotisairaalan tueksi suunniteltu toiminta on itänyt useammassakin suunnassa. Viime vuoden Yhteisvastuukeräyksen kotimaan kohde oli saattohoidon tukeminen, mikä nosti hyvän kuoleman kysymyksiä myös laajempaan keskusteluun. Jo aiemmin oli Paula Jylhe tehnyt yhteisessä kirkkovaltuustossa vapaaehtoistyön kysymyksistä ja organisoinnista valtuustoaloitteen. Menettelytapoja alettiin hakea ja monen vaiheen ja etsiskelyn kautta päästiin kehittelemään lähimmäispalvelua saattohoitopotilaille ja heidän läheisilleen. Koko ryhmä iloitsee siitä, että<br /> <br /> </p> <h2>Voisiko olla minun juttuni?</h2> <p> Kuka voi ryhtyä saattohoidon vapaaehtoistyöhön? —Vapaaehtoiseksi saattohoitotyöhön tullaan hakemuksen, haastattelun ja koulutuksen kautta. Omassa elämässä pitää olla sellainen vaihe, että on tilaa ja valmiuksia kohdata saattohoidon raskaatkin hetket, miettii Eeva-Riitta Koivisto. —Hän on jalat maassa –ihminen. Oma elämä ei saa olla kiire-vaiheessa, määrittelee Ritva Miinalainen. —Hän on virkeä lähimmäinen. Yhteisissä tapaamisissa voi olla tilanteen mukaan vaikkapa käynti potilaalle tärkeässä paikassa tai pieni kävelylenkki ulkona, jatkaa vapaaehtoistoimija Paula Jylhe.<br /> <br /> Kotisairaala tarvitsee vapaaehtoisia saattohoitotyöhön. Toimintaa ovat ideoineet muun muassa kotisairaalan osastonhoitaja Ritva Miinalainen (edessä), vapaaehtoistoimijat Kristiina Kekki ja Paula Jylhe sekä sairaalapastori Eeva-Riitta Koivisto.<br /> <br /> Saattohoidon vapaaehtoisia tarvitaan myös sairaalaan ja hoitokoteihin.<br /> <br /> </p> </div> <div> <table border="0" cellspacing="0" cellpadding="0"> <tr> <td>Sivu:</td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/35147" title="etusivu">[<small><<</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/35161" title="edellinen sivu">[<small><</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/35162" title="seuraava sivu">[<small>></small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/35162" title="takasivu">[<small>>></small>]</a></td> </tr> </table> </div> <div> <table border="0" cellspacing="0" cellpadding="0"> <tr> <td>Julkaisu:</td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/2496" title="vanhin julkaisu">[<small><<</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/35000" title="vanhempi julkaisu">[<small><</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/35163" title="uudempi julkaisu">[<small>></small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/35781" title="uusin julkaisu">[<small>>></small>]</a></td> </tr> </table> </div> </body>