Kirkkosanomat - 5.6.2014 5/2014 s. 2-3
Raino Salmijärvi
5.6.2014
uomen kielen rikkauteen kuuluuvat samaa tarkoittavat erilaiset sanat ja ilmaisut. Suvi on hieno sana, paljon puhuttelevampi kuin kovemmalta tuntuva sana kesä. Suvi on lämpimän lempeä, kuten siitä muodostetut yhdyssanatkin. Suomen suvessa hienoisessa lämpimässä suvituulessa vietetään monia suvijuhlia. Toukokuun lopussa laulettiin ympäri maata suvivirttä. Se oli puhutteleva osoitus suomalaisten omista kansallisista sukupolvia yhdistävistä tunnoista. Suvivirsi liittyy suven alkamiseen suomalaisten sisimmässä, ja samalla se kuvaa alkusuven elävän vihreää luonnetta. Neljän vuodenajan maassa suvi ja sen alkaminen tuntuu suurelta lahjalta ja juhlalta. Suveen liittyy monenlaisia tapahtumia myös kirkon piirissä. Porissakin oman paikkansa ovat löytäneet Pori Organ -urkufestivaali, Suvi-illan Sävelhartaus, Kirkkopuistossa Soi, SuomiAreenan kirkolliset tilaisuudet ja monet muut kesäiset tapahtumat. Näissä voi pysähtyä ja hiljentyä sanojen ja sävelien äärellä. Suomen suvessa voi löytää oman paikkansa suvisessa luonnossa ja sekä kuulla että nähdä viestejä Luojalta. Tervetuloa mukaan. Hyvää suviaikaa!
Raamatun sana tulee suoraan sydämeen omalla kielellä.
Kielet kertovat Pyhästä Hengestä
Raamatun alkulehdillä on kertomus Baabelin tornista. Ihmiset alkoivat rakentaa tornia osoittaakseen oman mahtavuutensa.
kin hetken. Kun Jumala loi maailman ja katsoi luomistyötään, hän totesi kaiken olevan hyvää. Meidän luomistöistämme ei aina voida valitettavasti sanoa samaa.
ertomus on kuvaus ihmisen halusta nousta oman asemansa yläpuolelle aina taivaaseen asti. Jumala katsoi ihmisen luomistyötä, Baabelin tornia ja tunsi huolta. ”Tämä on vasta alkua, nyt ihminen pystyy tekemään ihan mitä vain”. Niinpä Jumala päätti sekoittaa kansat ja kielet. Ihmiset eivät ymmärtäneet enää toisiaan ja se varmasti hillitsi meidän tuhoisaa luomisvimmaamme ainaMutta miten Baabelin torni ja luominen liittyvät helluntaihin? Kuolemansa jälkeen Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen ja kehotti näitä jäämään Jerusalemiin odottamaan Pyhän Hengen vuodattamista. Ensimmäisenä helluntaina opetuslasten päälle laskeutui Pyhä Henki tulenlieskojen muodossa. Opetuslapset alkoivat puhua vierailla kielillä, ja paikalla olijat ihmettelivät, miten kukin kuulee omalla kielellään julistettavan Jumalan ihmeellisistä teoista, vaikka läsnä oli eri puolilta Välimerta tulleita juutalaisia. Helluntain kieli-ihme kertoo siitä, että Jumalan pelastussuunnitelma koskee kaikkia kansoja.
Yhteyttä Jumalan ja ihmisen välille ei rakennettukaan taivaaseen asti yltäneellä tornilla, vaan Jumala itse tuli ihmiseksi ja antoi Pyhän Hengen lahjaksi jokaiselle kastetulle Jumalan lapselle. Kielten ja kansojen hajaannus voitettiin yhdistämällä Jumalan lapset Pyhällä Hengelle sinetöityinä yhdeksi kansaksi. Ei ole olemassa yhtä pyhää kieltä, jonka kautta Jumala puhuu, vaan Jumala puhuu kaikilla kielillä kaikille ihmisille. Pyhä Henki ohjaa ja rakentaa meitä kaikkia kristittyjä. Kun luen englanninkielistä Raamattua, ymmärrän kyllä tekstin, vaikken joka sanaa tunnistaisikaan. Mutta Raamatun lukeminen englanniksi tuntuu siltä, että lukisin pikemminkin jotain kristillistä kirjaa kuin Raamattua. Suomen kieli on minun sydämeni kieli, siksi Raamatun sanakin tulee suoraan sydämelleni omalla kielelläni. On tärkeää, että jokainen ihminen saa kuulla Jumalasta omalla kielellään, aivan kuten ensimmäisenä helluntainakin.
Hanna Kärmeranta Länsi-Porin vs. seurakuntapastori
i k k u n a p e n k k i
Raino Salmijärvi
Kuvina mielessä
uistan vieläkin ensimmäisen rippileirini isosena. Leirille lähtiessä oman, edelliskesäisen riparini muistot olivat hyvinä tallessa. Isosena Kalliolan leirillä kesäkuussa 1976 pääsin vihdoin kuvaamaan oikealla kameralla! Valokuvauskärpäsen puremasta oli tuolloin jo sen verran aikaa, etteivät pienet kasettikamerat enää tyydyttäneet. Vanhemman siskoni puoliso, Jussi, tarjosi mukaani leirille lainaan käsittämättömän hienolta tuntuneen, mustan Yashica-järjestelmäkameran. Normaalilinssin lisäksi laukussa oli 135 mm objektiivi telejatkeella: 270 mm tarjosi aivan uskomattomalta tuntuneita kuvakulmia. Oi sitä onnea ja autuutta, kun sain vielä kaveriltani tosi halvalla monta rullaa itsepurkitettua, herkkää 400 ASAn Tri-X filmiä. Mustavalkoista tietty. Ensimmäistä, 36-kuvaiseksi mainostettua rullaa, kuvasin hartaasti ja antaumuksella kolme ensimmäistä leiripäivää. Neljäntenä päivänä aloin epäillä jonkin olevan vinossa: kameran laskuri näytti lukua 44 ja aina vain sain kierrettyä viritintapista uutta kuvaa. Vielä muutaman kuvan otettuani kysyin neuvoa leirimme isännältä ja pienen tuumailun jälkeen sulkeuduimme pimeään kellariin. Siellä avatusta kamerasta paljastui karmea totuus: poloinen Yashica ei ollut jaksanut kelata täpötäyteen pakatusta kasetista yhtään filmiä ulos! Liian suuren kitkan takia kameran rattaat olivat filmin siirron sijasta rouhineet filminalun reunarei’itykset rikki. Kaikki ottamani 48 upeaa kuvaa olivat valottuneet päällekkäin samaan ruutuun. Näen vieläkin sieluni silmillä sen yhden mestarilaukauksen lentopallokentän laidalta, peliä jännittäneiden katsojien ilmeet ja erityisesti yhden, suoraan kameraan kääntyneen katseen… Katkaisin filmirullan alusta reilun pätkän pois ja latasin sen uudelleen kameraan. Varmistettuani filmin todella liikkuvan, näpsin turhautuneena koko rullan muutamassa minuutissa täyteen. Siitä tuli 37 kait ihan hyvää tilanne-/henkilökuvaa mutta itselleni ne olivat aivan yhtä tyhjän kanssa verrattuna niihin ”alkuperäisiin”.
Valokuvat ovat hienoja muistoja. Mutta onneksi meillä on myös muistikuvia hetkistä, jotka eivät koskaan tallentuneet. Vuosien vieriessä kuvat mielessä vaihtuvat ja ne pysyvimmätkin muistikuvat haalenevat. Mahtaako Jussikaan enää muistaa, että leirin jälkeen palauttamani Yashican etsinprisman nimilogon päällä oli siisti pala maalarinteippiä, jossa luki mustalla tussilla Jussica… ;-)
Raino Salmijärvi Kirjoittaja on Porin ev.lut. seurakuntayhtymän tiedottaja
Kari Erkkola
päätoimittaja
Porin Kirkkosanomat
Julkaisija: Porin evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä. Päätoimittaja: Kari Erkkola. Toimitussihteeri: Maija-Leena Seppälä. Toimitusneuvosto: Porin seurakuntien viestinnän neuvottelukunta. Osoite: Hallituskatu 9 b, 28100 Pori. Puhelin: 0400 309 815 Internet: porievl.fi. Sähköposti: Kustantaja: Kotimaa Oy, PL 279, 00181 Helsinki. Jakelu: Itella posti oy. Jakeluhuomautukset Itellalle. Ilmoitusmyynti: Minna Zilliacus, p. 020 754 2361, 040 774 7777. Yksityistilaus: 10 euroa vuosikerta. Seuraava numero ilmestyy 21.8.2014
Kansi: Raino Salmijärvi
Käppärään urut Saksasta
Käppärän hautausmaan isoon kappeliin tilataan urut saksalaiselta Orgelbau Eisenbarth – urkurakentamolta. Yhteinen kirkkovaltuusto päätti hankinnasta 28. toukokuuta. Urkuhankinnassa käytettiin käännettyä tarjousmenettelyä eli urkujen hinnaksi määriteltiin 272 800 euroa. Valinta on tehty laatukriteereillä. Orgelbau Eisenbarth GmbH tarjoaa suurimman äänikertamäärän (16+1), tyylinmukaisen disposition, tilaan sopivan fasadin sekä pillistön sijoittelun pieneen pohjapinta-alaan. Käppärän iso siunauskappeli on valmistunut 1960, se peruskorjattiin viime vuonna. Ennen remonttia vanhat urut purettiin. Tällä hetkellä käytössä on väliaikainen soitin. Uudet urut soivat parin vuoden päästä.
Havainnekuva Käppärän kappelin tulevista uruista. ”Jokaisena uutena keväänä, kun kukat sirottavat kaukaisen ristisi juurelle kirjoitustaan, kastelevat niitä veljelliset kyyneleet”, siteeraa Tuulikki Kiilo porilaisen liikemiehen Anton Björnbergin muistokirjoitusta vuodelta 1866.
Toejoen pappila pois käytöstä
Toejoen pappilan toiminta siirtyy pääosin Ruosniemen kirkolle. Toejoen pappilassa on sisäilmaongelmia, jotka johtuvat julkisivuverhouksesta löytyneestä kosteudesta. Rakennusta ei kannata korjata. Muun muassa Toejoen päiväkerhot ovat kokoontuneet Ruosniemen kirkolla jo syksystä 2013 alkaen. Elokuussa Ruosniemen kirkkokeskuksessa aloittaa kahdeksan päiväkerhoryhmää Ruosniemen kirkolle saadaan lisätilaa remontoimalla siipirakennuksen asunto seurakuntatoimintaa varten. Toejoen pappilan korjauksin oli varattu tälle vuodelle 150 000 euron korjausraha, joka on siirretty yhteisen kirkkovaltuuston päätökselle Ruosniemen tilojen korjauksiin. Toejoen pappilassa on järjestetty seurakuntatoimintaa yli 30 vuoden ajan. Se on rakennettu 1950-luvun alussa kappalaisen pappilaksi.
Hautausmaalla puhutaan elämästä
Tuulikki Kiilo on kiinnostunut ihmisten elämästä ja tarinoista. Niitä löytyy runsaasti Porin vanhalta hautausmaalta.
— Porin vanha hautausmaa on hyvin hoidettu ja melko hyvin säilynyt. Minua kiinnostaa kuitenkin se, keitä siellä on, Rakennuskulttuuritalo Toivon intendentti Tuulikki Kiilo kertoo. Porin vanha hautausmaa Maantienkadun varrella, vesitornin juurella, otettiin käyttöön vuonna 1809. Hautausmaa jäi pois käytöstä vuonna 1884, jonka jälkeen vain sukuhautoihin on haudattu vainajia. Vuonna 2008 alueelle rakennettiin uusi uurnahauta-alue. Vanhoja hautamuistomerkkejä alueella on jäljellä kolmisensataa. Puiset ristit ovat vuosien saatossa hajonneet tai hävinneet. Jäljelle jääneet muistomerkit ovat kiveä tai metallia. Vanhat muistomerkit eivät kuitenkaan ole tutkijalle tärkein löytö. Tuulikki Kiilolle muistomerkit ovat vain sysäys etsiä lisätietoa. ottomia lapsia, joiden äiti oli silloisessa yhteiskunnassa aika pohjalla, ainakin taloudellisesti. Kuitenkin nämä lapset olivat kustantaneet äidilleen komean muistokiven ja kirjoituttaneet siihen sanat ”rakas äiti”. Yhteiskunnan vaihtoehdottomuudesta huolimatta tämä nainen oli ollut lapsilleen hyvä äiti, Kiilo kertoo. Menneitten aikojen ihmisten tarinoiden koostaminen on aikaa vievää työtä. Joihinkin nimiin liittyy paljon tietoa, joistain ei koskaan löydetä mainintaa arkistoista tai sanomalehdistä. Oma mielenkiintoinen lisänsä ovat ne muutamat hautamuistomerkit, joissa lukee vain yksi etunimi. Tutkijan mieltä kiinnostaa se, miksei kyseisistä ihmisistä ole kirjoitettu mitään muuta. Tuulikki Kiilo pohtii, ovatko he kenties eläneet niin vähän aikaa, ettei edes päivämääriä tai sukunimeä ole nähty tarpeelliseksi liittää vainajan etunimen yhteyteen.
Ihminen ei muutu
Usein puhutaan ja kirjoitetaan siitä, kuinka nykyään asiat ovat huonommin, ihmiset käyttäytyvät sopimattomammin ja niin edelleen. Tuulikki Kiilo on vakuuttunut siitä, että ihmiset ovat aina olleet samanlaisia, vain vaatemuoti ja elämisen tapa ovat aikojen kuluessa hieman muuttuneet. — Esimerkiksi vuodelta 1890 löytyy sanomalehtikirjoitus, jossa kerrotaan, kuinka nuoret miehet ovat ammuskelleet hautausmaalla tilhiä ja hautakiviä. Samalta ajalta löytyy myös kirjoituksia voimailuharjoituksista hautakivien kaatamisen muodossa ja kukkasten varastamisesta haudoilta. Tuulikki Kiilon mielestä on tärkeää löytää samankaltaisuutta menneiden sukupolvien ihmisistä. Se auttaa ymmärtämään ja arvostamaan paitsi mennyttä, myös nykyisyyttä. Kiilo kertoo saaneensa kyselyitä siitä, kerrotaanko hautausmaakierroksella kummitusjuttuja. — Olen vastannut että ei, vaan jotain paljon mielenkiintoisempaa. Siellä kerrotaan kertomuksia elävästä elämästä ja oikeista ihmisistä.
teKsti ja Kuva maRi aHvenjäRvi
Puttonen kirkkovaltuustoon
Porin Teljän kirkkovaltuutettu Mari Kousa on pyytänyt eroa luottamustoimistaan paikkakunnalta muuton vuoksi. Hänen tilalleen tulee Pauli Puttonen (Sitoutumattoman seurakuntaväen ryhmä). Yhteisen kirkkovaltuuston toimikausi jatkuu vielä kuluvan vuoden ajan. Seurakuntavaalit pidetään isänpäivänä 9. marraskuuta. Ennakkoon voi äänestää lokakuun viimeisellä viikolla
Tarinoita haudan takaa
Laaja selvitystyö siitä, ketä vanhan hautausmaan multiin on laskettu, alkoi syksyllä 2012. Selvityksen tuloksena ei kerätty pelkkää nimilistaa, vaan tietoa ihmisistä, hautaamisen tavoista ja 1800-luvun yhteiskunnasta. Esimerkiksi hautamuistomerkkien kaiverrukset paitsi kertovat paljon, myös herättävät mielenkiinnon selvittää asiaa enemmän. Jos hautakivessä kerrotaan, että haudassa lepää suutari ja hänen seitsemän lastaan, yrittää tutkija selvittää, mitä perheelle on tapahtunut. — Yksi puhuttelevimmista hautamuistomerkeistä on kivi, johon on kirjoitettu: rakas äitini. Selvitimme tarinaa tämän äidin nimen takaa. Kävi ilmi, että tämä äiti oli köyhä rengin tytär, joka oli saanut kuusi lasta, joista kenenkään isän nimestä ei löydy tietoa. Siis aviSeurakuntarajat voi tarkistaa netistä
Porin seurakuntayhtymässä on tällä hetkellä seitsemän seurakuntaa: Ahlainen, KeskiPori, Länsi-Pori, Noormarkku, Pihlava, Porin Teljä ja Reposaari. Vuoden 2015 alusta Ahlainen, Reposaari ja Pihlava muodostavat yhdessä Meri-Porin seurakunnan. Porin seurakuntien nettisivulta porievl. fi löytyy kartta, jonka avulla voi tarkistaa kotiseurakuntansa.
Paljon kysymyksiä herättää lääkäri Lönegrenin hautamuistomerkki, jossa kiemurtelee käärme.
Opastetut kävelykierrokset Porin vanhalla hautausmaalla torstaina 26.6. klo 18 ja maanantaina 7.7. klo 14. Oppaana intendentti Tuulikki Kiilo. Kävelykierroksen aluksi lyhyt hartaushetki hautausmaan keskusaukiolla, josta lähtö kierrokselle.