NetPaper - Kirkkosanomat - 24.10.2013 8/2013

<body> <div style="width: 500px;"> <h1>Kirkkosanomat - 24.10.2013 8/2013 s. 16</h1> <p> </p> <h2>Jo huokaus on rukous</h2> <p> Itkulla kuuluu olla alku ja loppu kuten laulullakin.<br /> <br /> yhäinpäivän lähestyessä hiljentymiseen saattaa liittyä vaikeita tunteita, kun muistamme poisnukkuneita läheisiämme. Silloin apu voi löytyä vaikkapa musiikista. Keskiaikaista rukouslaulua opettava Hilkka-Liisa Vuori tietää, että mietiskelevä laulu on tie läsnäoloon ja lepoon. Musiikin tohtori Hilkka-Liisa Vuori kiinnostui mietiskelevästä äänestä musiikinopettajaopintojen aikana Sibelius-Akatemiassa. Kiehtova etnomusikologia vei mukanaan. Erityisesti mongolialainen yläsävellaulu lumosi Hilkka-Liisan. — Eri kulttuurien mietiskelevään yläsävellauluun tutustuttuani käänsin kasvot omaan historiaamme. Oli hienoa huomata, että myös omasta luostarien lauluperinteestämme löytyi mahtavan puhdasta ja kirkasta yläsäveliä sisältävää laulua. Hän halusi opintojensa kautta selvittää musiikin olemuksen lisäksi perimmäisiä kysymyksiä ihmisyydestä, rukouksesta ja elämästä. Älyllisesti kuormittavassa ajassamme äänenkäyttö on yksi kanava kehollisuuteen. — Ääni kertoo hyvin paljon voinnistamme ja persoonastamme. Rukouslaulukurssit ja -retriitit ovat lisänneet ymmärrystäni äänen hoitavasta vaikutuksesta. Kun ihminen alkaa laulaa psalmin tai virren säkeistöä, hänen pulssinsa ja verenpaineensa laskevat ja mieli rauhoittuu. Tapahtuma on ihanan kokonaisvaltainen - vaikuttaako mielen rauhoittuminen kehon rauhoittumiseen vai päinvastoin? Kutsun tätä prosessia positiiviseksi oravanpyöräksi.<br /> <br /> <small>Ensin soi keho, sitten sointi välittyy tilaan.</small><br /> <br /> ni syvä huokaus on lähin levon ääni, Vuori pohtii ja jatkaa: Jo huokailu on rukousta. Äänellä huokailu on jo rukouslaulu. Erityisesti itäsuomalaisessa perinteessä esiintyneet itkuvirret ovat yksi ”äänellä hoitumisen puoli”. Vuori kertoo viehättyneensä tässä perinteessä erityisesti siitä, että ennen vanhaan kylissä oli ammattiitkijä, jonka kanssa kokoonnuttiin yhdessä itkemään. —Itkijänainen huolehti kaikki itkuun ja myös itkusta pois. Itkulla kuuluu olla alku ja loppu kuten laulullakin. Myös vanhoissa rukouksissa antaudutaan tunnelmaan.<br /> <br /> <small>Heikki Tuuli</small><br /> <br /> </p> <h2>Psalmit hoitavat, laulu rentouttaa</h2> <p> Hilkka-Liisa Vuori on opettanut psalmilauluja jo toistakymmentä vuotta. Syyskuun loppupuolella Junnilan leirikeskuksessa järjestetyssä psalmilauluretriitissä hiljaisuuden katkaisivat rukoushetket, joiden aikana laulettiin yhdessä psalmeja. Lauluhetkeä ennen psalmien opetteluun käytettiin puolisen tuntia. Psalmilauluretriiteissä yhdessä laulaminen on yhteistä rukousta. Entisaikojen luostarielämässä psalmit olivat kaiken perusta – kaikki 150 psalmia laulettiin läpi joka viikko. — Psalmien hoitavuus perustuu niiden henkilökohtaisuuteen. Niitä laulaessa nousevat tunteet vahvasti pintaan. Oman kehon resonanssin kuunteleminen vie matkalle omaan itseen ja omaan kehoon. Oman temppelin tunteminen vahvistuu, liikkumattomuuden sijaan huomaammekin sen olevan soiva ja värähtelevä tila. Vuori on kehittänyt myös Synnytyslaulu – rentoutumismenetelmän. Synnytyslaulussa ääntä käytetään rentoutumiseen ja kivun lievitykseen. Ääni voi lievittää myös muunlaisten kipujen tuntemusta, kuten vaikkapa reumapotilaiden kipuja. — Laulu ilahduttaa, rentouttaa ja hoitaa. Jokaiselle kuuluu oikeus laulaa ja käyttää ääntään ilmaisuun. On ihmisiä, joita on lapsena kielletty laulamasta. Jos sanotaan, että ”älä sä nyt laula” on sama kuin sanottaisiin, että ”älä sä nyt ole olemassa”. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa laulamista, vaikka pientä hyräilyä, oman hyvinvointinsa tähden ja juuri omalla äänellä.<br /> Lillimari Lehmijoki<br /> <br /> </p> <h2>Luostarilauluissa iloa ja mystiikkaa</h2> <p> Hilkka-Liisa Vuoren mukaan tuhat vuotta vanhat luostarilaulut sisältävät hioutunutta perinnettä, johon on tallentunut paljon olennaisesta ihmisyydestä. Sävelkulut välittävät erilaisia tunteita ja tunnelmia mystisyydestä iloon ja kaipaukseen. Niillä on paljon annettavaa pysähtymistä kaipaavalle ihmiselle. — Tavallinen laulu on usein enemmän esittävää ja suuntautuu kuulijoille. Mietiskelevässä laulussa lähtökohtana on, että äänen resonaatio pyritään ensin kokemaan omassa kehossa, käden avulla tunnustellen. Ulospäin kuultava ääni ei ole kovin suuri. Ensin soi keho, sitten sointi välittyy tilaan. Laulu koetaan jakavana ja hoitavana.<br /> <br /> Laulu rauhoittaa kehon ja mielen. Hilkka-Liisa Vuori kutsuu sitä rauhoittumisen positiiviseksi oravanpyöräksi. Vuori asuu Espoossa, hänen vaarinsa Arvo Kataja oli Porin Lyttylästä.<br /> <br /> </p> <h2>Mitä minulle kuuluu juuri nyt?</h2> <p> Vuoren mukaan meditaatio ja rukouslaulu auttavat ihmistä pysähtymään käsillä olevaan hetkeen. Ääni on väline hiljentymiseen. Kursseilla Vuori on saanut palautetta, että psalmijakeiden toiston kautta ihmiset ovat tunnistaneet omat tunnetilansa paremmin. Tarvitsemme lepoa tietääksemme, mitä meille kuuluu. Vanhojen kirkkolaulujen kautta Vuori on huomannut, että virsien ns. molli onkin enemmän lohtua. Sama pätee vanhoihin tuutu- ja kansanlauluihin, joita hän kuvaa enemmänkin kaihoisiksi kuin surullisiksi. Surumielisyyden seassa tuikkivat toivonkipinät kauniisti. — Surevalle tekisi hyvää laulaa niin, että itku saisi tulla laulun läpi. Silloin laulu kääntyisi lohduttavaksi. Tosin huokauskin voi riittää helpottamaan surua ja taakan kantamisen tunnetta. MielestäPorin vanhin kirkko<br /> Ensimmäinen Ahlaisten kirkko valmistui vuoteen 1693 mennessä kirkonmäelle nykyisen kirkon lähelle. 1700-luvun alun isovihan aikana kirkko kärsi huomattavia vaurioita, ja rauhan tullessa se oli miltei rauniona. Ahlaislaiset esittivät korjaussuunnitelmaa valmisteltaessa, että he saisivat rakentaa kivikirkon tilalle puukirkon. Poikkeuslupaa perusteltiin silloisen kappeliseurakunnan pienuudella ja vähävaraisuudella. Kuninkaallinen Majesteetti ja Turun tuomiokapituli myöntyivät anomukseen ja hyväksyivät vuonna 1794 Ahlaisten kirkon piirustukset. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1795 rakennusmestari Salomon Köykkä-Köhlströmin ja 140 miehen voimalla. Työ eteni joutuisasti ja kirkko otettiin käyttöön seuraavana vuonna. Kirkko oli hirsiseinäinen, suorakaiteen muotoinen, kaksilaivainen pitkäkirkko, jonka eteläseinällä sijaitsi asehuone ja pohjoispuolella sakasti. Tuolloin rakennettu saarnastuoli on entisöitynä kirkossa edelleen. Kirkkoa kohennettiin pitkin 1800-lukua. Ensin hirsiset ulkoseinät laudoitettiin, ja maalattiin myöhemmin punaisiksi. Kappeliseurakunnan väliluvun kasvaessa ahdasta kirkkoa laajennettiin vuonna 1860 rakennetun länsipäädyn parven avulla. Samalla kirkon ulkopuoli maalattiin keltaiseksi. 1900-luvun lähentyessä kirkon kunto todettiin taas heikoksi. Vuonna 1903 hyväksyttiin arkkitehti Josef Stenbäckin laatimat korjaussuunnitelmat. Korjaukset saatiin valmiiksi vuonna 1909, ja arkkipiispa Gustaf Johansson vihki uudistetun kirkon piispantarkastuksen yhteydessä. Tässä korjauksessa kirkko sai nykyisen muotonsa. Kirkosta muodostui ristikirkko, jonka molempiin sakaroihin rakennettiin parvet. Pohjoisseinän sakasti siirrettiin alttarin taakse, ja länsiparvelle sijoitettiin Thulen tehtaalta hankitut 16 äänikertaiset urut, jotka ovat edelleen käytössä Ahlaisten kirkossa.<br /> <br /> </p> </div> <div> <table border="0" cellspacing="0" cellpadding="0"> <tr> <td>Sivu:</td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/33677" title="etusivu">[<small><<</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/33691" title="edellinen sivu">[<small><</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/33692" title="seuraava sivu">[<small>></small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/33692" title="takasivu">[<small>>></small>]</a></td> </tr> </table> </div> <div> <table border="0" cellspacing="0" cellpadding="0"> <tr> <td>Julkaisu:</td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/2496" title="vanhin julkaisu">[<small><<</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/33463" title="vanhempi julkaisu">[<small><</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/33779" title="uudempi julkaisu">[<small>></small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/35749" title="uusin julkaisu">[<small>>></small>]</a></td> </tr> </table> </div> </body>