Kirkkosanomat - 22.8.2013 6/2013 s. 2-3
Saman taivaan alla
22.8.2013
luaa huolehtia Sinusta! Hän on sanonut sen ja näyttänyt, että välittää. Jeesus itse on jo sovittanut sinut Jumalan kanssa. Usko ei perustu tunteisiin tai järkeen, vaikka molempia tarvitaan elämässä. Sen, mikä oli hulluutta, sen Jumala valitsi, sen, mikä ei mitään ole. Ettei kukaan voisi kerskata. Mitä jää jäljelle? ARMO. Ansioton, ilman omaa yritystä tai omia bonuksia, vain Jeesuksen tekemä pelastus. Rakkaus, ei viha, vaan ihmeellinen välittäminen, Jeesus rakastaa syntistä ja on jo antanut kaiken anteeksi. Minun, henkilökohtaisesti, annanko luvan? Osakseni, ei ohi tai ulkoisesti, vaan sisäisesti, vaikuttaa elämänmuutoksen Hänen avullaan. Jeesus voi ja haluaa vaikuttaa sinussa! Otatko lahjan vastaan? Käyttämättömänä siitä ei ole hyötyä kuoleman jälkeen eikä tässä elämässä! On usein ihmetys mulla, miten voin luoksesi tulla. Rikon, poljen tahtosi, vääristän Sun armosi. Voitko mua luotas heittää, väsymys mun mielen peittää. Lupaukses mulle kertoo: ”Joka Sua etsii, vartoo, saa myös kaiken tarvittavan!” Uskon siis mä joka Sanan. Mitään ei nyt multa puutu etkä muhun koskaan suutu. Kuolit puolestani mun, ilon annoit kaivatun, toivon varman, rakkauden kanssasi, Jeesus, levollisuuden.
Sinikka Hännikkälä Pihlavan seurakunnan Nuorisotyönohjaaja
Raino Salmijärvi
Syystoiminta
uluneen kesän aikana oli Porissa paljon tapahtumia myös seurakuntien toiminnassa. Monissa tilaisuuksissa on ollut paljon osallistujia. Kesä onkin seurakuntatyössä yksi sesonkiajoista. Jo kauan kesään on sijoittunut paljon erilaisia leirejä ja häitä, mutta toiminnan kirjo on laajentunut huomattavasti. Hyvältä on tuntunut, että väki on ollut liikkeellä ja tapahtumat onnistuneita. Vaikka moni säännöllinen viikkotoiminta pitää kesällä taukoa, näyttää kesään löytyneen oikeanlaista toimintaa. Kiitos osallistujille ja järjestäjille. Tässä lehdessä kerrotaan syystoimintakauden alkamisesta. Seurakuntatyössä pyritään löytämään elämän eri vaiheissa oleville porilaisille osallistumismahdollisuuksia. Toimintaa on eri ikäryhmille, laulamisesta kiinnostuneille, raamatun tutkimista haluaville, konserteissa ja muissa tilaisuuksissa kävijöille, elämän vaikeuksien kohdanneille jne. Jumalanpalvelukset viikon päätapahtumana on tarkoitettu kaikille yhteiseksi elämän evääksi. Tutkimusten mukaan toimintaan osallistuminen lähes kaikissa yhteisöissä kasaantuu. On niitä, jotka osallistuvat seurakuntienkin toimintaan lähes päivittäin. On myös niitä, jotka osallistuvat hyvin vähän tai ei ollenkaan, mutta haluavat siitä huolimatta olla kirkon jäseniä. Hyvä on huomata, että kaikki kirkon jäsenet ovat tärkeitä ja yhdenvertaisia. Toiminnan motiivina on ihmisten tukeminen elämässä ja uskossa, ei paremmuusjärjestykseen asettaminen. Sekin on hyvä huomata, että jollakin tavalla kirkon sanoman kanssa kannattaa olla tekemisissä, siitä saa elämäänsä hyvin arkista käyttövoimaa ja toivoa. Tervetuloa mukaan!
Usko ei perustu tunteisiin tai järkeen, vaikka molempia tarvitaan elämässä. Jumalan huolenpito ulottuu kedon kukkiin ja taivaan lintuihin.
hmeellistä, siis se, että juuri sinä olet olemassa - tai naapurisi, tai ekaluokan opettajasi, tai quajiro-intiaanilapsi Venezuelassa, tai mummo Siperian Jakutiassa, tai YK:n pääsihteeri, tai ... kuka tahansa maailmassa. Voit kuvitella maapallolta kenet tahansa, iholtaan, ammatiltaan, sukupuoleltaan, uskonnoltaan tai asemaltaan erilaisen tai samanlaisen kuin sinä tai minä. Jokaisella meistä on ainakin kaksi yhteistä piirrettä: Yksi: synnyimme tähän maailmaan alasti tuomatta mitään muuta kuin itsemme tullessamme. Emme voineet itse vaikuttaa syntymiseemme tai minkä kaltaisiksi emmekä mihin tilanteeseen synnyimme. Kaksi: kun kuolemme, kukaan ei voi viedä
mitään näkyvää mennessään, emme edes itseämme. Mitä Kaikkivaltiaalla Jumalalla on meille tähän elämään sanottavana? Raamatussa Matteuksen evankeliumin 6. luvussa, jakeissa 25-34 puhutaan Jumalan huolenpidosta. Siinä verrataan elämäämme kedon kukkasiin ja taivaan lintuihin. Jumala lupaa vaatteet, ruuan ja kaiken, mitä tarvitsemme. Ei varmaankaan ole helppoa luottaa siihen silloin, kun rahat eivät riitä, terveys reistailee, ystävyys on koetuksella, pelko ahdistaa, en kelpaa itselleni, saati sitten Jumalalle. Luetteloa voidaan jatkaa ja jatkaa. Tähän kaikkeen Jumala vastaa: ”Mitä te murehditte?” Hei, haloo: onko siellä ketään? Jumala haJumalan huolenpito on jumalanpalvelusten aiheena 8. syyskuuta.
i k k u n a p e n k k i
Raino Salmijärvi
Keskeneräisten asioiden piina
iedät varmaan tunteen, kun toivoisi kaiken olevan valmiina. Ja pahinta se päänsisäinen kaaos. Olen ollut aina pedantti, mutta joskus liika vastuullisuus voi kääntyä itseään vastaan. Minulla kävi niin että vihasin keskeneräisyyttä niin paljon, että päätin ajatella kaiken valmiiksi. Arvaa onnistuinko? Mietin vuosien ajan kaiken ainakin kolme kertaa: ennakkoon ajatuksissani, sen toden ja vielä kävin jälkikäteen kaiken läpi. Se oli minun tapani selvitä. En edes haaveillut, että olisin joskus hajamielinen boheemi, koska ajattelin sen olevan mahdotonta. Minä halusin hallita elämässä edes jotain. Mutta lopulta en hallinnut edes ajatuksiani. Valmiiksi ajatellut ajatusmallit muuttuivat pakoksi. Muistilistat eivät enää olleet muistamista varten vaan pakonomaista listaamista varten. Nopeat tilanteet vaativat suuren määrän ajattelua ja välillä aikaa ajatteluun meni enemmän kuin itse tekoihin. Olin pulassa. Elämänhallinta on asia, jota ei ajattele silloin, kun se toimii. Mutta kun hallinnan menettää, sen huomaa. Meillä on halu hallita kaikkea, pitää kaikkia lankoja käsissä. Ihailen niitä ihmisiä, jotka antavat toisten päättää ja vaikuttaa puolestaan. Niitä ihmisiä, joiden ei tarvitse tietää kaikkea. Minä opettelen katselemaan dvd-elokuvaa ilman, että luen takakansitekstiä. Mahdotonta? Kun sitten vihdoin aloin päästä pakoista, yhtäkkiä minulla oli aikaa ja energiaa. Keskittymiskykyni parani. Ja mikä ihmeellisintä: vaikka lakkasin hallitsemasta, elämä ei silti muuttunut kaaokseksi. Päinvastoin. Yhtäkkiä asiat pysyivät paljon paremmin järjestyksessä. Eikä niihin tarvinnut palata aina uudelleen ja uudelleen.
Tänä vuonna olen törmännyt moniin asioihin, jotka ovat olleet elämässäni ennen toisin. Joka viikko huomaan jonkun asian, joka on ollut vaikea tai aiheuttanut harmia. Yleistunne on rauhallinen, ennen se oli hermostunut. Nautin jokaisesta hetkestä ja nautin siitä, että luotan. Pohdin usein, miksi juuri minä haluan hallita, miksi minun täytyy tietää kaikki. Miksi toiset elävät kuin sanonnan ellun kanat ja sitten on meitä kilttejä tyttöjä, jotka kannamme toistenkin kuormaa. Onhan toisaalta itsekästäkin luottaa vain itseensä. Ja kuten
arvata saattaa, vastausta en ole keksinyt kysymyksiini. Mutta sen tiedän, että jokaisella on omat hyvät ja huonot puolensa, vahvuutensa ja heikkoutensa. Ja kun niitä vahvuuksia miettii enemmän kuin heikkouksia, niin silloin on hyvä mieli. Muistatko sen vanha kerholeikin luottamuksesta, kun piti kaatua selkä edellä ja luottaa, että takana olevat ottavat kiinni. Minä uskalsin. Ja uskallan vieläkin.
Arja Palonen Kirjoittaja on Porin Teljän seurakunnan luottamushenkilö. Hän pohtii maailman menoa myös porievl-nettisivulla Poimintoja-blogistina.
Kari Erkkola
päätoimittaja
Porin Kirkkosanomat
Julkaisija: Porin evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä. Päätoimittaja: Kari Erkkola. Toimitussihteeri: Maija-Leena Seppälä. Toimitusneuvosto: Porin seurakuntien viestinnän neuvottelukunta. Osoite: Hallituskatu 9 b, 28100 Pori. Puhelin: 0400 309 815 Internet: www.porievl.fi. Sähköposti: Kustantaja: Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa, PL 279, 00181 Helsinki. Jakelu: Itella posti oy. Jakeluhuomautukset Itellalle. Ilmoitusmyynti: Jaana Mehtälä, p. 020 754 2309, 040 509 4962, faksi 020 754 2343. Yksityistilaus: 8 euroa vuosikerta. Seuraava numero ilmestyy 26.9.2013
Yhteisvastuukeräykseen Porista 29 000 euroa
Vuoden 2013 Yhteisvastuukeräys tuotti Porin seurakunnissa 28 617 euroa. Porin keräystulos on tänä vuonna 4750 euroa eli 20 prosenttia parempi kuin vuonna 2012. Keski-Porin seurakunnassa summa melkein tuplaantui. Tänä vuonna Keski-Porista saatiin 10 330 euroa, vuosi sitten keräys tuotti 5390 euroa. Keräystulos parani myös Noormarkun ja Reposaaren seurakunnissa. Muissa Porin seurakunnissa keräystulos pieneni vuoteen 2012 verrattuna. Henkilöä kohti laskettu tuki keräykselle oli 44 senttiä, viime vuonna keskimääräinen lahjoitus oli 36 senttiä. Yhteisvastuukeräys on kirkon diakoniatyön jokavuotinen suurkeräys. Vuoden 2013 keräystuotolla autetaan yksinäisiä vanhuksia Suomessa ja Kambodžassa. Osansa saavat myös oman seurakunnan ja hiippakunnan diakoniatyö. Yhteisvastuukeräyksen valtakunnalliset tulokset valmistuvat syksyllä.
Virkajärjestelyjä
Satu Uutaniemelle Aina-koira on tärkeä kaveri. Myös seurakuntatoiminnasta hän on löytänyt iloa ja ystäviä.
Yksin elävä kaipaa kannustusta
Yhden hengen talouksia on Suomessa jo yli miljoona.
utkijaluonteena Satu Uutaniemi on selvittänyt, millaista faktaa löytyy yksinään elävistä ihmisistä. Tilastot, kokemukset ja tutkittu tieto ovat olleet pohja-aineistona, kun hän on mukana suunnittelemassa uutta yksin eläville tarkoitettua toimintaa Noormarkun seurakuntaan. Asiaan hän on tarttunut vapaaehtoistyöntekijänä, joka on itsekin yksin elävä. Toiminnan starttitilaisuus on 16. syyskuuta. — Meitä on paljon. Yhden hengen talouksia on jo yli miljoona. Yksin asuvista 42 prosenttia on 35-64 –vuotiaita. Porin talouksista 45 prosenttia on yksinään asuvien koteja.
vaan myös taloudesta. Pariskunnan euro on yksin asuvan 27 senttiä, niin paljon kalliimmaksi yhden hengen taloudessa eläminen tulee. — Perhekeskeinen ajattelu alkaa jo lomakkeiden ja kyselyjen rasti tuutuun –systeemeistä. Vaikka yksinään asuvia on paljon, on tutkimustietoa niukasti. Yksin asuminen ja eläminen ei ole läheskään aina oma valinta, Satu Uutaniemi korostaa. Hän puhuu mieluummin yksinelävistä kuin sinkuista, koska sinkku-sanassa on enemmän arvolatausta.
Välittäminen on tekoja
Olkaa kaikki poteroissanne. Tämäkö on ympäristön viesti? Tällaisesta Satu Uutaniemi haluaa eroon. Jos ihmisellä ei ole sosiaalisia kontakteja, hän sairastuu herkemmin. Yksinäisyys, pelko, ulkopuolisuuden tunne ja turvattomuus ovat useimmiten yksinään asuvien ongelmia. — Moni on niin tottunut yksinään elämisen malliin, ettei tule lähteneeksi minnekään. Tähän pitäisi saada muutosta esimerkiksi vertaistuella ja kaveritoiminnalla. Yksin eläminen ei ole sairaus tai ongelma, voisimme olla tuki tosillemme. — Avainsana on välittäminen. Ja välittäminen voi olla vain tekoja. Kohtaamiseen ja yhteyteen tarvitaan ihminen, tarvitaan arjen jakajia. Yksinään elävien suuri määrä on otettava todesta. Näitä miettiessäni käänsin kysymyksen itselleni: mitä minä voisin tehdä? — Toivottavasti syysiltaan rohkaistuu paljon yksin eläviä, esimerkiksi sinkkuja, leskiä ja eronneita.
Teksti ja kuva Maija-Leena Seppälä
Porin Teljän seurakunnan kappalaisen virassa on elokuun puolivälissä aloittanut Pasi Virta. Hän on aiemmin ollut pappina Ulvilassa ja lähetystyössä Nepalissa. Sairaalasielunhoidossa on syyskauden ajan tilapäisjärjestelyjä. Vs. sairaalapappina Porin kaupunginsairaalassa toimii Teija Pitkänen ja Satakunnan keskussairaalassa Elina Kaunisto. Keskussairaalan pappina jatkaa Eeva-Riitta Koivisto, Raija Kiviniitty on virkavapaalla. Keski-Porin vs. kappalaisena on kesällä aloittanut Helena Kuusiranta, hän sijaistaa Eeva-Liisa Virkkusta, joka hoitaa Ahlaisten ja Reposaaren kirkkoherran tehtäviä. Länsi-Porin seurakuntaan haetaan parhaillaan kanttoria. Hakuaika päättyy 13. syyskuuta. Kanttorin valitsee Länsi-Porin seurakuntaneuvosto.
Meri-Porin seurakunnasta päätös
Kirkkohallituksen elokuun kokouksessa on hyväksytty suunnitelmat uuden Meri-Porin seurakunnan perustamisesta. Sen mukaan Ahlaisten, Reposaaren ja Pihlavan seurakunnat muodostavat vuoden 2015 alusta Meri-Porin seurakunnan. Vuoden 2014 seurakuntavaaleissa valitaan jo Meri-Porin oma seurakuntaneuvosto ja uuden seurakunnan edustajat yhteiseen kirkkovaltuustoon.
Citysinkku vai pelästynyt reppana?
Hakiessaan tietoa yksinään asuvista Satu Uutaniemi löysi yhteiskuntatieteiden tohtori Armi Mäkisen väitöskirjan. Se käsittelee puolisottomien ja lapsettomien naisten kokemuksia ja asemaa yhteiskunnassa. Tutkija mielestä sanat perheetön, lapseton, puolisoton ovat määreitä, jotka ilmaisevat, mitä puutteita naisessa on. Yksinelävistä on kolme stereotypiaa: hän on vanhapiika, citysinkku tai pelästynyt reppana. Sosionomi-diakoni Elina Pulli on selvittänyt tutkielmassaan, yksinelävien kokemuksia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastyön kohtaamisissa sekä heidän toiveitaan kohtaamisilta julkisen sektorin ja kirkon sinkkutoiminnan asiakastyössä. Suhtautumisessa löytyi ongelmakohtia: Yksin elävä ohitetaan, hän ei tule kuulluksi. Yksin elävää myös syyllistetään tyyliin ”pitäisi olla kiitollinen, kun on päässyt niin helpolla”. Yksin elävän tarinalta puuttuu vahvistus, siksi häntä ei uskota eikä oteta todesta samalla tavalla kuin perheellistä. Kysymys ei ole vain suhtautumistavoista,
Yhdessä - ilon kautta
Arjen jakamista ja sosiaalista tukea yksin elävien syysillassa 16.9. klo 18.30-20.30 Noormarkun seurakuntatalolla. Ohjelmassa • Iloa pianosävelin, kanttori Markku Lahti. Noormarkun seurakunnan tervetulotoivotus, diakonissa Kristiina Johansson ja kirkkoherra Kari Penttinen. • Sinkkutoimintaa 10 vuotta Tampereen seurakuntayhtymässä. Toiminnasta ja kokemuksista kertomassa diakoniatyöntekijä Sari Peltonen. • Yksinelävien yhdistyksen toiminnasta ”Tätä päivää ja tulevaisuuden haasteita”, Suomen Yksinelävät ry:n puheenjohtaja Tomi Flemming Turusta. • Puheenvuoro, vapaaehtoistyöntekijä ja yksinelävä Satu Uutaniemi. • Puheenvuorojen välissä ja jälkeen sana on vapaa ,ajatuksia, kysymyksiä ja yhteistyötä kenties? • Illan yhteenveto ja syksyn tulevista tapaamisista, diakonissa Kristiina Johansson • Tulevien tapahtumien suunnitteluun ja järjestelyihin tarvitaan tekijöitä. Yhteystietonsa voi jättää palautelomakkeeseen. Illan järjestää Noormarkun seurakunnan aikuistyö. Kahvitarjoilu 18.00 alkaen, vapaaehtoinen kahvimaksu.
Lakanavuoresta sidetarpeita
Ruosniemen kirkolla on pidetty talkoita Intian leprapotilaiden hyväksi pitkin kesää. Vetoomus vanhojen lakanoiden keräykseen tuotti satamäärin käytettyjä ja vähän uudempiakin lakanoita. Seurakunnan haasteeseen tarttuivat yksittäisten lahjoittajien ja talkoolaisten ohella muun muassa Ruosniemen koulu sekä Ruosniemen ja Päkärän päiväkodit. Ruskalinnassa ja Ruskakodissa asukkaat ovat rullanneet lakanakaistaleet pakkauskuntoon. — Heidän apunsa ja intonsa on ollut todella hienoa ja merkittävää, kertoo diakonissa Elina Virtalaine. Ruosniemen kirkolle pääsee vielä lakanatalkoisiin tiistaina 27.8. klo 12-18 oman aikataulun mukaan. Luvassa on keittoa ja kahvia. Sidetarpeet Intian leprapotilaille järjestävät Helsingistä eteenpäin Äiti Teresan työn jatkajina toimivat Rakkauden lähetyssisaret.
k o s a n o m a t