Kirkkosanomat - 2.5.2012 4/2012 s. 12
Improvisoitua, uutta ja perinteistä
Thierry Escaich
Guy Bovet
Pétur Sakari
Jouko Harjanne
Ilpo Laspas
Pori Organ 5.-10. kesäkuuta.
rkufestivaali on vakiinnuttanut paikkansa Porin kesässä. Tänä vuonna konsertit keskittyvät Keski-Porin kirkkoon. Päätöskonsertti on Siikaisissa. Improvisaatio näkyy vahvasti ohjelmistoissa. Perinteisemmän urkumusiikin rinnalla on urkureiden omaa sävellystuotantoa. Festivaalin kansainväliset taiteilijavieraat tulevat tänä vuonna Ranskasta, Sveitsistä ja Ruotsista. — Merkittävät urkurit tulevat mielellään Poriin, kiittelee festivaalin taiteellinen johtaja Juhani Romppanen. Kysyttyjen artistien haaliminen on pitkäjänteistä, sillä huippunimet pitää varata noin kolme vuotta etukäteen. Festivaalin avajaiskonsertissa tiistaina 5.6. Porin Filharmoninen Kuoro Ognian Vassilevin johdolla sekä urkurit Juhani Romppanen ja Ilpo Laspas esittävät Louis Viernen teoksen Messe Solennelle op.16 kuorolle ja kaksille uruille. Lisäksi konsertissa kuullaan Viernen kolmas urkusinfonia. — Kokoonpano noudattaa ranskalaista urkuperinnettä, jossa teoksen esittävät kaksi urkuria ja kuoro. Pääurkujen rooli on itsenäinen. Kuoro ja sitä säestävä pienempi urku keskustelevat pääurkurin kanssa, kuvailee Romppanen.
Pia Freund, Assi Karttunen ja Varpu Haavisto.
soi musiikin Victor Hugon novelliin pohjautuvaan ja Wallace Worsleyn ohjaamaan mykkäelokuvaan, joka kertoo Notredamen kellonsoittajasta. Elokuva ”The Hunchback of Notre-Dame” on vuodelta 1923. Bovet soittaa myös soolokonsertin keskiviikkona 6.6. Guy Bovet on monipuolinen muusikko: hän on toiminut myös cembalistina perustamassaan Passacaille-yhtyeessä ja tehnyt musiikkia yli 100 näytelmään ja elokuvaan. Bovet on tuttu kanttoreille jo 1970-luvulta, jolloin hän tutustutti Jyväskylän Kesä -tapahtumassa suomalaisia urkureita uusiin virtauksiin.
Roth ja Escaich Ranskasta
Ranskasta Pori Organ -festivaalille saapuu kaksi merkittävää urkutaiteilijaa. Pariisin Saint-Sulpice kirkon ja sen kuuluisien Cavaille-Coll urkujen pääurkuri Daniel Roth ja Pariisin Saint-Ètienne-duMont kirkon pääurkuri, legendaarisista improvisaatioistaan ja sävellystuotannostaan tunnettu Thierry Escaich. Daniel Roth on vastannut Saint-Sulpice kirkon uruista vuodesta 1985. Rothin edeltäjiin kirkon urkureina lukeutuvat mm. ranskalaisen sinfonisen urkutyylin tärkeimpiin kehittäjiin lukeutuvat säveltäjäurkurit Charles-Marie Widor ja Marcel Dupré. Saint-Sulpice kirkon tänä vuonna 150 vuotta täyttäviä Cavaille-Coll -urkuja pidetään ranskalaisen urkujenrakennuksen hienoimpana esimerkkinä. Daniel Rothi esitelmöi kirkkonsa uruista ja kertoo illan konserttiohjelmastaan kaikille avoimessa taiteilijaPorin Filharmoninen Kuoro
Urut ja elokuva saa jatkoa
Viime vuoden festivaalilla aloitettu ”Urut ja elokuva”-konserttien sarja saa jatkoa perjantain 8.6. yökonsertissa. Tuolloin sveitsiläinen urkutaiteilija Guy Bovet improvitapaamisessa ennen konserttiaan perjantaina 8.6. — Daniel Rothia kovasti odotetaan, hän ei ole ollut pitkään aikaan Suomessa. Hänen työsoittimensa on vuoden vanhempi kuin Keski-Porin kirkko. Yhtymäkohtaa löytyy siitäkin, että Saint-Sulpice kirkon urut olleet Porin urkujen innoittajina, kertoo Juhani Romppanen. — Roth tarjoaa ranskalaisen urkumusiikin kattauksen klassismista myöhäisbarokkiin. Ohjelmassa myös Suomessa vähemmän kuultua musiikkia. Konsertti päättyy Rothin omaan improvisaatioon. Toinen ranskalaisvieras Thierry Escaich konsertoi lauantaina 9.6. Hänen sävellyksensä on noteerattu monilla kansainvälisillä palkinnoilla ja niitä ovat esittäneet mm. Philadelphian, Pariisin, Lyonin, Berliinin Konserttitalon ja Mariinsky Teatterin orkesterit sekä Ranskan Radion ja BBC:n kuorot. Escaich’n Porin konsertti sisältää mm. kaksi suurta improvisaatiota konsertissa annetuista teemoista sekä taiteilijan omaa sävellystuotantoa. Konsertissa urkurin omat sävellykset ja vanha musiikki vuorottelevat, uusi kommentoi vanhoja sävellyksiä. Ohjelmaa kehystää oma improvisaatio alussa ja lopussa. — Ranskalaissäveltäjillä improvisaatio elää vahvana. Odotan luovaa soitantaa, toteaa Romppanen.
Daniel Roth
Urut ja trumpetti soivat yhteen
Opettaja ja oppilas sattuvat samoille juhlille, sillä torstaina 7.6.
soittava Pétur Sakari opiskelee Pariisissa improvisaatiota Thierry Escaich’n johdolla. Sakari oli Porin 2010 festivaalin nuori taiteilija. Tällä kertaa hän konsertoi yhdessä trumpetisti Jouko Harjanteen kanssa. — Urut ja trumpetti ovat ihanteellinen musiikkiduo; trumpetin loistelias ääni antaa myös uruille mahdollisuuden soida värikkäästi. Trumpettivirtuoosi Jouko Harjanteen ja nuoren urkurilahjakkuuden Pétur Sakarin konsertissa kuulemme mm. kantaesityksenä Pétur Sakarin säveltämän Fantasian trumpetille ja uruille. Konsertin ohjelma on monipuolinen, kommentoi Romppanen. Sunnuntain päiväkonsertissa 10.6. urkutaiteilija Markus Wargh Ruotsista soittaa mm. Johannes Brahmsin, Franz Lisztin ja Jehan Alainin urkutuotantoa sekä omia improvisaatioitaan. Festivaalin päätöskonsertissa 10.6. Siikaisten kirkossa on koskettava Mater dolorosa -konsertti. Otsikko viittaa 1200-luvulta periytyvään katoliseen hymniin joka kuvaa Mariaa Jeesuksen ristin juurella. Pia Freund, sopraano, Assi Karttunen, cembalo ja Varpu Haavisto, viola da gamba esittävät kokonaisuuden jonka kantavana teemana on lapsensa kärsimystä seuraavan äidin tuska. Konsertti päättyy Olli Kortekankaan vuonna 2010 säveltämään teokseen Pietà – Musiikkia Anna Ahmatovan Requiemin teksteihin.
Konsertit sivulla 11. Koko festivaaliohjelma nettiosoitteesta poriorgan.fi
Eks tiä Rukoushuoneella soi nyt gospel
Porin seurakunnilla on suojeltu puutalorypäs Mikonkadun ja Antinkadun kulmatontilla. Mikonkatu 8 on valmistunut rukoushuoneeksi vuonna 1888 ja laajennettu nykymittaansa 1895. Tontin omistivat puoliksi Porin luterilaisen kirkon ystäväin yhdistys ja merimies Frans Adam Gustafsson. Rukoushuoneen innokkaita perustajajäseniä oli posteljooni Johan Gustaf Wahlström, rakennusmestarina toimi Nikolai Viikeri Ruosniemestä. Nykyinen ulkoasu on pääpiirteittäin vuodelta 1928, suunnitelmat teki tuolloin rakennusmestari A. Sairanen. Rukoushuoneella toimi 1900-luvun alussa nuoriso-osasto ja naiskuoro. ”Sittemmin taloa on useaan otteeseen laajennettu ja se on nähnyt suojissaan lukuisat ompeluseurat, hengelliset juhlat, kirkkovaltuuston kokoukset, jopa koko maata käsittävän pappeinkokouksenkin vuonna 1908.” Näin kuvailee Porin Kirkkosanomat vuonna 1958. Syksyllä 1957 Porin luterilaisen kirkon ystävät lahjoitti rukoushuoneensa seurakunnalle. Lahjoituksen vastaanottanut kirkkovaltuusto päätti ensi tilassa kunnostaa rukoushuoneen ja lisätä kokoontumistiloja. Myös rukoushuoneen viereisestä kulmatalosta tehtiin kaupat 1957. Tontin kulmarakennus on rukoushuonetta vanhempi, se on valmistunut vuonna 1878, nykyilme on pääpiirteissään vuodelta 1908. Toiminta Mikonkadulla oli vilkasta 1970-luvulle saakka, jolloin Porin seurakuntakeskus valmistui
puistojen risteykseen. Ennen viime remontteja kulmarakennuksessa toimi mm. Keski-Porin seurakunnan nuorisotyö sekä diakonian vaatevarasto. Nyt siinä on vuokralaisena päiväkoti Pikkuviikari. Rukoushuoneen siipiosa on Keski-Porin nuorten käytössä. Salissa järjestetään säännöllisesti mm. nuorten aikuisten Cafe huone -iltoja ja englanninkielisiä jumalanpalveluksia. Tontille valmistui syksyllä 2008 Kiinteistö Oy Porin Antinkatu 22 eli ”Serafiina”.
Maija-Leena Seppälä