Kirkkosanomat - 28.2.2007 2/2007 s. 8-9
Mummun Kamarissa
Tavallisen ihmi
Porin seurakuntakeskus Itäpuisto 14, 1. kerros Avoinna ma-pe klo 11-15. TYÖTUPA Porin seurakuntakeskus Eteläpuisto 10 B, kellarikerros avoinna keskiviikkoisin klo 10-14.
Käytössä ompelukone, saunuri ja kangaspuut. Vapaaehtoiset ohjaajat opastavat.
Seurakuntakeskuksen alaaulasta pääsee Mummun Kamariin, jossa kahvikaisa toivottaa tervetulleeksi.
Mitä voi tehdä Mummun Kamarin vapaehtoisena?
Kahvikaisat huolehtivat kahvipöydästä ja ovat omalla vuorollaan paikan emäntinä ja isäntinä. Kamarikerhossa askarrellaan ja tehdään käsitöitä lähinnä myyjäisiin. Leipojia ei ole koskaan liikaa; jokainen leipuri tuo ihanasti mukanaan oman makunsa ja taas on pöydässä jotain uutta. Leipomisessa on monta vaihetta, aloittaa voi vaikkapa pullan voitelijana. Kaikenlaiset ohjelmansuorittajat ovat aina tervetulleita! Säännöllisesti tehtävät vierailut laitoksiin. Monet yksinäiset kaipaavat juttukaveria. Uudet ideat ovat tervetulleita. Palkaksi saat ensisijaisesti runsaasti hyvää mieltä, mutta myös tukea, koulutusta ja virkistystä, esim. erilaisten retkien muodossa. Lisätietoja: vapaaehtois- ja seniorityön diakoni Ulla-Maija Viren, p. 0400 309 784.
ummun Kamarin nimi kertoo kotoisuudesta. Kahvikaisa on emäntävuorossa oleva vapaaehtoinen. Mummun paikasta ei ole kyse, vaan kamari on yhtä lailla ikäihmisten kuin nuorempienkin kohtaamiskahvila. Mummun Kamari perustettiin Poriin 15 vuotta sitten. Tuohon aikaa seurakunnissa eri puolilla Suomea perustettiin erilaisia vapaaehtoistyön kamareita Tampereen Mummon Kammarin esimerkin innoittamana. Toimipisteeksi saatiin liiketila seurakuntakeskuksen Eteläpuiston puolelta. Remontin ajaksi löytyi evakkopaikka Rautatienpuistokadulta, jossa vietettiin toiminnan 10-vuotisjuhlia. Seurakuntakeskuksen peruskorjauksessa Mummun Kamariksi sisustettiin rauhallinen tila ala-aulan takaosassa. — Tarpeen tullen saamme lisätilaa viereisestä kokoontumistilasta, kertoo vapaaehtois- ja seniorityön diakoni Ulla-Maija Virén. Mummun Kamari oli Porin ensimmäinen vapaaehtoistyön paikka. Sen jälkeen on perustettu mm. Länsi-Porin Olotupa ja vapaaehtoistyön keskus Liisa. Paikat täydentävät toisiaan.
Ilman taustakohinaa
Nyt 15. toimintavuotena Mummun Kamarissa on edelleen alusta asti mukana olleita vapaaehtoisia. Sukupolvenvaihdos on kuitenkin käynnissä. Ulla-Maija Virén toivottaa uudetkin lämpimästi tervetulleiksi. — Tavallisen ihmisen taidoilla täällä toimitaan. Lähimmäisyys on elämänasenne. Mummun Kamari voisi olla myös entistä enemmän rauhallinen kohtaamispaikka. Tänne voi poiketa kahville ja nauttia juttelusta tai olla vain. — Joku viisas on joskus sanonut, että hyvä elämä on iloa olla olemassa, unelmia ja haaveita ja kykyä luoda suhteita toisiin ihmisiin - iästä riippumatta. Ja kun ihminen saa tuntea itsensä arvokkaaksi vielä työelämän jälkeenkin, on hänellä paljon annettavaa nuoremmille. Koska nykyään ei ole tapana kuunnella vanhempia ihmisiä, peittyy ikäihmisten hiljainen tieto taustakohinaan ja ihmisten kiireeseen. — Mummun Kamarissa ei kenenkään tarvitse edetä tai ehtiä minkään virtauksen mukana, vaan ihmiset voivat kohdata toisiaan välittämisen ja keskinäisen rakkauden ilmapiirissä. Tämä voi myös olla paikka, missä sukupolvet kohtaavat, ja se hiljainenkin tieto voisi välittyä sinne, missä se voisi taas alkaa elää uudelleen, pohtii Ulla-Maija Virén.
Mummun Kamari on sisustettu kodikkaasti. Kamari täyttyy ohjelmatuokioiden aikana.
Maija-Leena Seppälä
Mummun Kamarin viikko-ohjelma
Ma klo 11.30 viikon avaus. Ti klo 13 käsityön ja askartelun ystävät kokoontuvat kamarikerhoon. Ti klo 12 vapaamuotoinen laulu ja lorutuokio joka toinen ti. Ke klo 13 ohjelmatuokio. To klo 13 hartaus. Pe klo 13 Karmel-piiri kerran kuukaudessa. Su klo 13 – 15 vapaaehtoisten keskustelukerho.
Kannattaa käydä katsomassa
Mummun Kamari oli toiminut nelisen kuukautta, kun Martta-Liisa Pentsinen totesi ystävälleen Katri Lehtiselle, että nyt tulet töihin. — Olin lehdestä lukenut tästä toiK i r k k o s a n o
Toivottavasti moni löytää parkkipaikan vapaa-ajan viettoon Mummun Kamarista, innostavat Martta-Liisa Pentsinen, Eila Tuomi ja Katri Lehtinen.
m a t
isen taidoilla
Yksi puu voi panna alulle metsän, yksi lintu voi ennakoida kevättä, yksi hymy voi aloittaa ystävyyden, yksi kädenpuristus pelastaa päivän. Yksi tähti voi johtaa purtta merellä, yksi auringonsäde valaista huoneen, yksi askel aloittaa jokaisen matkan, yksi sana voi pelastaa päivän – ja juuri Sinä voit saada sen aikaan.
Mummun Kamarin tavaramerkkejä
Villapeitot
Äiti Teresa –peittoja ja muita villapeittoja on Mummun Kamarissa valmistettu toiminnan alusta asti. Moni istahtaa hetkeksi tilkkuja neulomaan, toiset tekevät niitä kotona ja tuovat valmiit Mummun Kamariin. — Tällä hetkellä peittoja menee Vaaka ry:n kautta Venäjälle ja Afganistaniin. Vuosittain Mummun Kamarin kautta välitetään noin sata peittoa. Lämpöä on niiden kautta lähtenyt maailmalle jo toista tuhatta kertaa. Kaikki halukkaat saavat langat Mummun Kamarista, kertoo Ulla-Maija Virén.
Hatut panevat ajattelemaan
Mummun Kamarin hittituote on hattu, joka panee ajattelemaan. Kyseessä on rintakorun kokoinen soma lierihattu, jonka alle on kiinnitetty miete tai raamatunlause. Idea saatiin toiminnan alussa Tampereen Mummon Kammarista. Porilaisena hattumestarina on alusta asti toiminut Hanna Arvelin. Hän pitää tiistaikerhoa, jossa mm. hattuja askarrellaan. Hän askartelee myös Mummun Kamarin suositut kortit. Kamarikerholaisten ja muiden mummunkamarilaisten käsitöitä myydään toiminnan tukemiseksi. Kamarin kaapista löytyy esimerkiksi sukkia, lapasia ja liinoja.
Omatoiminen työtupa
Osana Mummun Kamarin toimintaa on työtupa. Sillä on omat tilansa seurakuntakeskuksen pohjakerroksessa. Työtupa on avoinna keskiviikkoisin klo 10 -14. Siellä on ompelukone, saumuri ja kangaspuut, joiden käytössä vapaaehtoiset opastavat. Työtuvalla voi valmistaa omia töitään. Omasta osaamisesta voi antaa myös yhteiseksi hyväksi tekemällä tuotteita myyjäisiin. Työtupalaiset lahjoittavat myyjäistuottonsa hyväntekeväisyyteen. Viimeksi on avustettu Satakunnan lääkäriautoa tuhannella eurolla.
Kuvat: Raino Salmijärvi
Satoja ”tonnilaisia”
Mummun Kamarin mietehattuja.
Mummun Kamari tunnetaan nuorten työllistäjänä. Tuntumaa työelämään tarjotaan 15 – 17–vuotiaille, joiden on muuta kautta vaikea saada työtä. Palkka kahden viikon työrupeamasta oli tuhat markkaa, nykyisin ”tonnilaiset” saavat työstään 200 euroa. Raha nuorten työllistämiseen kertyy vapaaehtoisista kahvimaksuista ja muusta Mummun Kamarin tuotosta. Viime kesänä Mummun Kamari työllisti 31 nuorta. Kaikkiaan jo sadat nuoret ovat päässeet työelämän makuun Mummun Kamarin tuella. Nuoret työskentelevät suurimmaksi osaksi muualla kuin Mummun Kamarissa: esimerkiksi hautausmailla ja leireillä. Marisa Tuomisto pääsi Mummun Kamarin ”tonnilaiseksi” 15vuotiaana. Ensimmäisenä kesänä hän avusti näkövammaisia. - Se oli jännittävää ja mukavaa. Kävin useamman näkövammaisen luona, juttelin, luin ja siivosin, kertoo Marika. Myöhemmin hän on ollut töissä myös Mummun Kamarissa. - Tehtäviäni oli hoitaa kahvitusta ja jutella ihmisten kanssa. Oli hienoa kuulla vanhempien ihmisten juttuja esimerkiksi heidän nuoruudestaan. Marika on kiitollinen Mummun Kamarin kesätöistä. Ensimmäinen palkkakin tunti upealta. - Vaatteisiin ja muuhun kulutukseen se taisi mennä, hän muistelee.
minnasta ja ajatellutkin tulevani tekemään Äiti Teresa –peittoja, toteaa Katri Lehtinen. Uudempaa mummunkamarilaisten polvea edustaa Eila Tuomi. Hän tuli mukaan pari vuotta sitten. — Olin 42 vuotta töissä pankissa ja koko ajan tekemisissä ihmisten kanssa. Tuttava Irma Holopainen oli kertonut Mummun Kamarin toiminnasta. Kun tiesin töiden loppuvan, niin Irma tuumasi, että kai tiedät, minne sitten tulet. — Olen tottunut olemaan ihmisten kanssa. Jos olisin siirtynyt työelämän tahdista kotiin pyyhkimään samaa tiskipöytää, olisi pudotus ollut suuri, kuvailee Eila Tuomi. Häntä murehduttaa, että Mummun Kamarin toiminnasta ei tiedetä tai siitä on vääriä käsityksiä. — Oikeasti tänne ei ole mitään kriteerejä. Olen sanonut tutuille, että mene käymään! Koko joukko innostuu miettimään, miten rohkaista epäröivää: — Ei heti tulla kyselemään, mitä haluaisit tehdä. Saa olla rauhassa. Saa tulla
kuka vain. Ei tarvitse tulla töihin, vaan voi tulla olemaan vain. Ei tarvitse innokkaasti keskustella, voi ottaa lehden käteensä.
Iloista auttamista
Mummun Kamarissa ollaan tarkkoja rahasta. Martta-Liisa Pentsinen kirjaa vihkoon kaikki tulot ja menot sentin tarkkuudella. Voileipätarvikkeita ostamaan lähtevää evästetään katsomaan tarjoukset. Tarkka taloudenpito on tuonut hyvää tulosta, apua on vuosien varrella voitu tarjota niin lähelle kuin kauemmaksikin. — Kun veimme Viroon avustustavaraa, maksoimme omat ja tulkin matkat, kaikki meni lyhentämättömänä paikan päälle. Apua saatiin niin lastenkotiin kuin vanhainkotiinkin. Yhteistyössä Pihlavan seurakunnan kanssa on avustettu viipurilaista Dikonia ja rajantakaisen Karjalan seurakuntia, kertoo MarttaLiisa Pentsinen. Porilaisia lapsiperheitä ja vanhuksia
on muistettu joulupaketeilla. Diakoniatyöntekijät ovat toimittaneet lahjan perille. — Jokainen tekee työtä omien kykyjensä ja voimiensa mukaan. Kun työelämä on jäänyt, niin haluamme edelleen tehdä jotakin yhteiseksi hyväksi, miettii Martta-Liisa Pentsinen. — Ja tähän ikään sitä osaa jo monenlaista, jatkaa Katri Lehtinen. Myös Kaija Kyhä tuli Mummun Kamarin toimintaan samana vuonna kuin paikka avattiin. — Kun kuulin, että tällainen paikka on avattu, niin halusin mukaan. Sairaanhoitajana olin tottunut olemaan vanhusten kanssa, joten ystäväpalvelun hoitaminen tuli jotenkin luonnostaan minulle. Nyt ystäväpalvelu on siirtynyt muille toimijoille. — Mummun Kamarin ohjelmallisissa tilaisuuksissa käyn edelleen mielelläni. Jokaisen luonteesta on kiinni, millaisesta toiminnasta pitää. Minusta on hirmuisen hauska auttaa. Myös ystäviä on tullut Mummun Kamarin toiminnan kautta, kertoo Kaija Kyhä
P o r i n K i
Maija-Leena Seppälä