Kirkkosanomat - 20.1.2011 1/2011 s. 2-3
20.1.2011
Ihmisten kirkko
Naaman, syyrialainen
Milla Majander
ristuksen kirkko on ihmisten yhteisö. Ei ole kyse teoreettisesta käsitteestä eikä oikeastaan edes instituutiosta. Kirkko ei koostu hallinnollisesta rakenteesta tai kiinteistöistä eikä se myöskään ole jonkinlainen yläkäsite, teoria. Olemuksellisesti kirkko on siihen kutsuttujen ihmisten yhteisö. Kirkko siis muodostuu jäsenistään ja on jäsentensä näköinen. Oman kirkkomme jäseniä on yli neljä miljoonaa, siis niin paljon, että kirkkomme vääjäämättä on moni-ilmeinen ja moniääninen. Aika ajoin ja hyvin eri perustein esitetään, että kirkon pitäisi olla enemmän samanmielisten yhteisö. Jos samanmielisyyttä vaaditaan eikö silloin kyseenalaisteta kirkon jäsenyyteen kutsujan, siis Jumalan kutsu. Uskon, että kestävämpi linja kirkolle on luottaa siihen, että Jumala tietää kenet Hän kirkon yhteyteen kutsuu. Meidän haasteenamme olisi yrittää elää yhdessä ja sovussa keskenämme. Iso yhteisö tarvitsee yhteisten asioiden hoitamista varten vastuunsa tuntevia seurakuntalaisia. Tässä lehdessä esitellään viime marraskuussa valitut uudet luottamushenkilöt. He ovat asettaneet tietonsa ja elämän kokemuksensa seurakuntien käyttöön. Heissäkin näkyy kirkon monet kasvot, ihmisten kasvot. Toivotaan luottamushenkilöille rohkeutta ja intoa omaan tehtäväänsä, joka sekin on ihmisen kokoinen ja ihmisen näköinen. Tämä ihmisistä muodostuva kirkko on kuitenkin Kristuksen kirkko, joka useasti historiansa aikana on ollut samantapaisten haasteiden edessä kuin tälläkin hetkellä. Kaikkiin haasteisiin vastaamiseen ei inhimillinen järki tahdo riittää ja mieleen nouseekin maallikkosaarnaaja Aku Rädyn kysymys: Mitenkähän se Jumalan on ajatellut tämänkin selvittää?
Kristillinen kaste on ulkonaisesti vaatimaton, sen voima on Jumalan sanassa ja lupauksessa.
lan sanan äärelle, Jeesuksen rakkauteen. Emme aina parane, mutta Jeesus antaa puhtaan sydämen armonsa ja anteeksiantamuksensa kautta. Varhaiskirkon aikana (100-300 jKr.) Naaman syyrialaisen puhdistautuminen spitaalista Jordanin virrassa ymmärrettiin kasteen esikuvaksi. Kristillisessä kasteessa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (Matt. 28: 18 -20) Jumalan sana liittyy veteen ja näin Jumalan parantava ja pelastava voima on läsnä siunatussa kastevedessä. Naaman aluksi vähätteli ja vastusteli peseytymistä Jordanissa, mutta lopulta suostui, nöyrtyi Jumalan sanan siunaukseen. Kristillinen kaste on ulkonaisesti vaatimaton ja vähäinen, mutta sen voima onkin Jumalan sanassa ja lupauksessa, jotka lahjoittavat Kristuksen ja Hänessä syntien anteeksisaamisen uskolla omistettaviksi. Naamanin palvelijat olivat suurena apuna ja tukena isäntänsä vaikeassa elämäntilanteessa. Yhteinen jumalanpalvelus, rukoustuki ja lähimmäisenrakkaus rohkaisevat meitä nykyajan naamaneja astumaan ”Jordaniin” ja puhdistautumaan.
kari Penttinen noormarkun kirkkoherra
Kaste liittää seurakuntaan.
anhan testamentin rikkaaseen ja mielenkiintoisen maailmaan kannattaa tutustua siinä esiintyvien monien – niin nimeltä mainittujen kuin nimettömien – henkilöiden välityksellä. Noormarkun seurakunnassa on lähiaikoina syvennytty Vanhan testamentin sanomaan Aabrahamin (n. 1800 eKr.) ja Samuelin (n. 1050 eKr.) elämään liittyvien tekstien avulla. 3. sunnuntai loppiaisesta (23.1.) sisältää syyrialaisesta sotapäälliköstä Naamanista (800-luku eKr.) kertovan Vanhan testamentin tekstin (2. Kun. 5: 1-15). Kirjallinen lähteemme kertoo, että Naaman oli arvossa pidetty ja mahtava mies, joka kuitenkin sairasti spitaalia, ihosairautta. Sairaus ei katso arvoa ja asemaa. Israelilainen orjatyttö Naamanin kodissa kehotti isäntäänsä menemään profeetan luo Israeliin, sillä Jumala oli käyttänyt profeetta Elisaa monien voimatekojen toteuttajana.
Tytön neuvo kelpasi sotapäällikölle ja hän tuli hevosineen ja vaunuineen Elisan talolle. Naamanin järkytykseksi profeetta neuvoi sairasta peseytymään seitsemästi Jordan-virrassa. Sotapäällikkö odotti jotain suurta ja näyttävää, mutta profeetta puhui vain peseytymisestä Jordanissa! Vihastuneena Naaman lähti pois. Palvelijat onnistuivat kuitenkin taivuttelemaan Naamanin Jordanille, hän peseytyi seitsemästi ja – parantui! Eikä siinä kaikki. Tekstikappaleemme kertoo, että Naaman tunnustautuu nyt Herraan uskovaksi.
Jumalan rakkaus ja hyvyys ilmenee siinäkin, että Hän voi panna pahan palvelemaan hyvää, onnettomuuden onnea. Ellei Naaman olisi sairastanut, ei hän olisi hakeutunut profeetan luo eikä kuullut Jumalan sanaa. Sairaus ja siitä parantuminen veivät hänet Jumalan yhteyteen. Sairaus on tänäänkin kutsu rukoukseen, JumaJumalanpalveluksissa 23.1. on aiheena ”Jeesus herättää uskon”
i k k u n a p e n k k i
Karhunpalvelus
la vastuuta lapsille esimerkiksi ruokailun ja ajankäytön suhteen. Meidän tulisi enemmän ohjata, neuvoa, viettää aikaa heidän kanssaan, ja näyttää itse esimerkkiä. Mutta kuka sellaista ehtii ja jaksaa! On paljon helpompi rauhoittaa omatuntoaan kuljettamalla heitä ovelta ovelle ja viettämällä autossa laatuaikaa läksyistä riidellen. Eli toisaalta pidämme heitä jo lähes aikuisina, mutta toisaalta liian avuttomina esimerkiksi kävelemään tai pyöräilemään kouluun ja harrastuksiin.
uomen koululaiset ovat oppimisessa Euroopan huipulla. Toisin on laita terveydentilan suhteen. Tuoreessa Eurooppalaisessa terveysvertailussa maamme nuoriso jää hännille kuin suomalainen kestävyysjuoksija suurkisoissa. Suomessa 11-vuotiaiden päivittäinen liikunta on Euroopan parhaimmistoa, mutta sen väheneminen 15-vuoden ikään mennessä on jyrkempää kuin missään muualla. Lisäksi meillä 11–15 –vuotiaat eivät syö yhtä terveellisesti kuin eurooppalaiset ikätoverinsa, joille esimerkiksi hedelmät maistuvat paremmin. Mitä siis tapahtuu lapsillemme yhdentoista ja viidentoista ikävuoden välillä? He alkavat viettää iltapäiviä yksin kotona. He syövät satunnaisia ja epäterveellisiä välipaloja, koska kunnon ateriaa ei enää kotona työ- ja koulupäivän jälkeen laiteta. Huonot ruokailutottumukset hidastavat lihaskunnon kehittymistä. Samalla tietokonepelit tulevat pihapelien tilalle, ja sosiaalinen media mahdollistaa kaverien tapaamisen ulos lähtemättä. Lapsuus loppuu liian aikaisin, kun jo 12-vuotiaista puhutaan nuorina. Me annamme vanhempina ehkä liikaa vapautta ja samalKarhunpalvelus on toisen hyvää tarkoittavaa auttamista, joka kuitenkin lopulta kääntyy autettavaa vastaan. Tarkoitamme ja haluamme lapsillemme hyvää, mutta annamme periksi joskus liian helposti, koska emme halua tuottaa heille pettymyksiä – ja kuunnella jatkuvaa kitinää. Kuitenkin pettymysten tuottaminen on osa vanhemman tehtävää. Se on välittämistä. Kun asetamme rajoja ja sääntöjä, niin lapsi oppii oman toiminnan säätelyä ja itsekontrollia. Vanhempina teemme lapsillemme ja nuorillemme todellisen palveluksen, kun otamme tavaksi yhteiset ruokailut ja ostamme kotiin hedelmiä välipalaksi. Lisäksi turhia autokuljetuksia kannattasi vähentää, vaikka siitä palveluksesta tuskin saa suurta kiitosta murrosikäiseltä. Ja kun ikävän vanhemman rooliin alkaa tottua, niin seuraava askel voisi olla luistinten tai suksien hankkiminen konsolipelin sijaan, nyt kun on kunnon talvi myös täällä länsirannikolla.
Heikki kruus Perheneuvoja PsykoteraPeutti
Kari Erkkola
päätoimittaja
Porin Kirkkosanomat
Julkaisija: Porin evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä. Päätoimittaja: Kari Erkkola. Toimitussihteeri: Maija-Leena Seppälä. Toimitusneuvosto: Porin seurakuntien viestinnän neuvottelukunta. Osoite: Hallituskatu 9 b, 28100 Pori. Puhelin: 0400 309 815 Internet: www.porievl.fi. Sähköposti: Kustantaja: Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa, PL 279, 00181 Helsinki. Painatus: Salon lehtitehdas. Jakelu: Itella Oyj. Jakeluhuomautukset Itellalle. Ilmoitusmyynti: Marita Lyyra, p. 040 729 2119, faksi (014) 616 035. Yksityistilaus: 8 euroa vuosikerta. Seuraava numero ilmestyy 17.2.2011
Kansi: Raino Salmijärvi.
Vapaaehtoistoiminnan teemavuosi alkoi
Vuosi 2011 on EU:n vapaaehtoistoiminnan teemavuosi. Tavoitteena on lisätä tietoisuutta vapaaehtoistyön merkityksestä ja parantaa toiminnan edellytyksiä. Suomalaisista 36 prosenttia on mukana vapaaehtoistoiminnassa ja siihen käytetään keskimäärin 13,4 tuntia kuukaudessa. Vapaaehtoistyön panos onkin yhteiskunnallisella tasolla merkittävä. Esimerkiksi minimipalkalla mitattuna taloudellinen arvo on yli 2,5 miljardia euroa.
Niko Juhola
Terhi Räty vuoden meriporilainen
Pihlavan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Terhi Räty on valittu Vuoden meriporilaiseksi. Valinta julkistettiin Meriporilainen-lehdessä. Perusteluissa mainitaan Terhi Rädyn tekemä ansiokas työ nuorten hyväksi ja hänen taitonsa saada nuoret mukaan seurakunnan toimintaan.
Keski-Pori hakee kanttoria
Keski-Porin seurakunnan kanttori Paavo Rusavalle on myönnetty ero virastaan. Rusava on ollut virkavapaalla ja tehtäviä hoitaa kanttori Päivi Holkko. Keski-Porin kanttorin virka on haettavana 4. helmikuuta mennessä. Töihin haetaan seurakunnan kuorotyön kokonaisvaltaisesta kehittämisestä kiinnostunutta kirkkomuusikkoa. Hakemukset menevät tuomiokapituliin, mutta kanttorin valitsee Keski-Porin seurakuntaneuvosto. Olkiluodon ydinvoimalatyömaan työpaikkapapin virkaan on saatu jatkorahoitus ajaksi 1.1.2011.-31.3.2012. Tehtävässä jatkaa porilainen pastori Sakari Leppänen.
Porin seurakuntayhtymän kiinteistöpäällikkö Kalevi Lindfors odottaa vuoroaan, kun vanhat partiotoverit onnittelevat piispa Kaarlo Kallialaa ja hänen puolisoaan Eija Kallialaa.
Porilaisilla uusi piispa
Kaarlo Kallialasta Turun arkkihiippakunnan piispa.
Niko Juhola
Hartausohjelma Pisara uudistuu
Kirkon tiedotuskeskus tuottaa uutta hartausohjelmaa YLE TV1:lle tammikuusta alkaen. Ohjelmassa viikoittain vaihtuva henkilö lukee Raamattua erilaisissa paikoissa ja elämäntilanteissa, ja kertoo teemaan liittyvän henkilökohtaisen ajatuksensa. Ohjelma lähetetään lauantaisin Pisara -ajatus uskosta- ohjelman ohjelmapaikalla. Uuden sarjan nimi on Pisara -suuresta kertomuksesta. Lähetysaika on lauantaisin klo 11.05, uusintalähetys on maanantaisin klo 12.55. Ohjelma kestää noin kolme minuuttia.
urun arkkihiippakunnan uusi piispa Kaarlo Kalliala on arkkipiispan ja piispan työnjaon mukaan mm. porilaisten piispa. Arkkihiippakunnassa piispallinen vastuu ja tehtävät jakautuvat arkkipiispan ja piispan kesken. Kahden piispan järjestelmään mentiin 1990-luvun loppupuolella, koska arkkipiispalla on paljon kokonaiskirkon hoitamiseen liittyviä tehtäviä. Työnjaon mukaan arkkipiispan vastuualuetta ovat Turku ja osa Turun lähiseutua. Muu osa Salosta Kankaanpäähän ulottuvasta hippakunnasta on piispan ensisijaista vastuualuetta, muun muassa Satakunta. Piispan virkapaikka on Turun tuomiokapitulissa, mutta hän pitää noin kerran kuukaudessa vastaanottoa myös Porissa. Aluejaon lisäksi tehtäviä on jaettu niin, että piispa johtaa tuomiokapitulin työskentelyä ja on tuomiokapitulin virkamieskunnan esimies. Papiksi vihkimiestä päättävät arkkipiispa ja piispa yhdessä tuomiokapitulin kanssa. Piispantarkastukset hoituvat kummankin omalla vastuualueella aluejaon mukaan.
Lähetysseuran budjetti 29,8 miljoonaa euroa
Suomen Lähetysseuran vuoden 2011 budjetti 29,8 miljoonaa euroa säilyy viimevuotisella tasolla. Kuluista 21,8 miljoonaa euroa eli noin 73 prosenttia on osoitettu ulkomaantyölle. Kotimaassa tapahtuvaan varainhankinta-, tiedotus-, koulutus- ja kasvatus- sekä suunnittelutyöhön käytetään 5,8 miljoonaa eli 19,3 prosenttia menoista. Viime vuoden lopulla Lähetysseuralla oli 335 työntekijää, joista 149 ulkomaisessa työssä. Lähetysseuran toimintaa tukevat seurakunnat, kristilliset järjestöt ja yksittäiset ihmiset. Lähetysseura on myös ulkoministeriön kumppanuusjärjestö. Lähetysseuran strategiassa vuosiksi 2010– 2015 ulkomaisen toiminnan prioriteeteiksi on määritelty hankkeet, jotka vahvistavat kirkkojen julistus- ja diakoniatyötä, vähentävät köyhyyttä sekä edistävät yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Julistus- ja seurakuntatyöhön käytetään ensi vuonna kaikkiaan 5,2 miljoonaa euroa, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja diakonian edistämiseen 8,2 miljoonaa. Jälkimmäinen pitää sisällään mm. koulutukseen, terveyspalvelujen parantamiseen, yhteisöjen kehittämiseen ja katastrofiapuun liittyviä hankkeita. Ulkoministeriön tukemaan kehitysyhteistyöhön Lähetysseura käyttää 8,7 miljoonaa euroa. Omaksi alaohjelmakseen on nostettu vammaisten aseman parantaminen, johon tähtääviä hankkeita Lähetysseura toteuttaa vuonna 2011 runsaalla miljoonalla eurolla.
Tuore piispa sai Porin vastaanotollaan monenlaisia muistamisia ja onnitteluja.
taja vuosina 1989-1998. Vuodesta 1998 lähtien hän on ollut Turun arkkihiippakunnan pääsihteerinä ja myöhemmin hiippakuntadekaanina. Tämän työn kautta seurakuntien työ ja työntekijät eri puolilla hiippakuntaa ovat tulleet tutuiksi. Kalliala on naimisissa pastori Eija Kallialan (s. Ilkka) kanssa. Heillä on kaksi lasta, Martti (s.1980) ja Eero (s. 1982) sekä kaksi lastenlasta. ”Kirkossa tehdään paljon hyvää työtä. Siihen liittyy kaksi kummallisuutta. Ensiksikin sen näkyvyys ei ole kovin kaksinen - ikään kuin sillä ei olisi uutisarvoa, vaikka koko maan ja kaikki ikäryhmät kattava verkosto takaa, että ihmisten ajantasainen elämäntodellisuus on tiedossa. Toiseksi työn tekijät harvoin osaavat hahmottaa riittävän napakasti, rentoutuneesti ja syvällisesti, miksi työ tiukkuu iloa, armoa, arvoa ja toivoa. Mitä paremmin osaa - sekä tehdä että jäsentää - sitä paremmin jaksaa ja viihtyy”, toteaa pappien uusi esimies nettisivuillaan.
Dekaanista piispaksi
Hiippakuntadekaani, TL, Kaarlo Kalliala (s. 1952) valittiin Turun arkkihiippakunnan piispaksi suoraan piispanvaalin ensimmäisellä kierroksella viime vuoden lokakuussa. Kallialan virkakausi alkoi 1.1.2011. Virkaan vihkimisen toimitti arkkipiispa Kari Mäkinen loppiasena. Helsingissä syntyneen Kallialan koulukaupunki on Vaasa. Pappisvihkimyksen hän sai Lapualla vuonna 1977. Ensimmäiset virkapaikat olivat Alahärmässä ja Kaskisissa. Sen jälkeen hän toimi Helsingin yliopistossa dogmatiikan vs. assistenttina. Dogmatiikka on teologinen oppiaine, joka järjestelmällisesti käsittelee kristinuskon oppia eli dogmaa. Merimieskirkkotyö vei Kallialan perheen Rotterdamiin vuosiksi 1983-1989. Diakoniatyö tuli tulevalle piispalle tutuksi aikana, jolloin Suomi sukelsi lamaan, hän oli Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän diakoniajohKatselija ja kannustaja
Tuoreessa teologimatrikkelissa Kaarlo Kalliala ilmoittaa harrastavansa ”katselua”. Häntä pidetäänkin syvällisenä pohtijana ja asioiden hahmottajana. ”Katselu” antaa oikeita mittasuhteita suhteessa Jumalaan ja ihmisiin. ”Kirkko tuntee ihmisen kokoiset asiat, eikä suurempia olekaan”, on Kalliala määritellyt (Turun arkkihiippakunnan lehti 2003). Kirkon työlle hän soisi enemmän näkyvyyttä.