Kirkkosanomat - 26.1.2010 1/2010 s. 2-3
..
Haiti
Kynttilämuisto
misen jälkeen luin saattoväelle Jeesuksen omat sanat: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.”
Raino Salmijärvi
irkon Yhteisvastuukeräyksen tämän vuotisena ulkomaan on Haiti. Keräyskohteen valinta on tehty jo kenties vuosia sitten. Viestit Haitin maanjäristyksistä ja tuhoista tuntuivat uskomattomilta ja ehkä myös turhauttavilta. Yksi maailman köyhimmistä alueista, jonka kahta miljoonaa nälkäistä valmistauduttiin auttamaan, kokee yhden suurimmista luonnon aiheuttamista katastrofeista. Suomessa ryhdyttiin nopeasti toimiin. Kriisiapua saatiin lähtövalmiiksi muutamassa päivässä. Yhteisvastuukeräyskin alkoi toimia etuajassa. Virallisten tahojen lisäksi kansa tarttui toimeen, keräyslippaat täyttyivät nopeasti. Oli ilo todeta, että suuri osa suomalaisista on sisäistänyt ajatuksen, että apua tarvitsevaa tulee auttaa. Tämän näki nuoremman väen iloisista ilmeistä, kun tiputtivat kolikkojaan keräyslippaaseen ja sen aisti aikuisten vähän vakavammista kasvoista. Yhteisvastuukeräyksen kotimaisena kohteena ovat lapsiperheet. Suomessa 150 000 lasta elää köyhyydessä. Monessa paikassa seurakunnissakin palvelevat Martat ovat kotimaassa kotimaan keräyskohteen yhteistyötaho. He järjestävät ruokakursseja ja kotikäyntejä. Tavoitteena on auttaa lapsiperheitä turvaamaan jokapäiväisen leipänsä. Aika ajoin tällainen toisten auttaminen kyseenalaistetaan. Kysymykset alkavat usein sanoilla kuuluuko se meille tai auttaisivatko he meitä jne. Suurin osa ihmisistä näyttää ymmärtäneen, että kaikkien kannalta on parasta se, että on olemassa auttamisen tapa, kulttuuri. Silloin jokainen saa avun sitä tarvitessaan. Sellaista yhteisöä ja maailmaa kannattaa tavoitella. Tämän maailman rakentamiseen tähtää myös Yhteisvastuukeräys.
Yli puoli tuntia sammuneena ollut kynttilä syttyi itsestään palamaan.
Kynttilänpäivän evankeliumi kertoo, kuinka vanha Simeon sai nähdä Jeesus lapsen temppelissä. Simeon sanoi profeetalliset sanat Jeesuksen kohdatessaan: ”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.” On mahdotonta ennustaa, mitä Suomessa ja maailmalla tulee tämän vuoden aikana tapahtumaan. Emme tiedä tarkkaan tulevaa edes omassa elämässämme. Mutta yksi asia on varma – kun kuljemme rukoillen, niin Jeesus on luvannut johdattaa askeleemme. Hän on valonamme pimeän maailman keskellä suojellen, rohkaisten ja armahtaen. Yhä uudelleen saamme uskoa syntimme anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja sovintoveressä. Kun seuraavan kerran sytytät kynttilän, niin voit liekkiä katsoessasi mielessäsi kiittää Jumalaa kaikista hänen antamista lahjoista. Kynttilän liekki antaa meille häivähdyksen iankaikkisessa elämässä odottavasta kirkkaudesta, jonka Jeesus on omillensa luvannut.
mika kYYtinen LÄNsi-PORiN kiRkkOHeRRa
Kynttilän liekki on pieni aavistus iankaikkisessa elämässä odottavasta kirkkaudesta.
elmikuussa vietetään erästä valon juhlaa nimittäin kynttilänpäivää. Nimi juontaa siitä keskiaikaisesta tavasta, että kyseisenä sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Itselläni on useampi kynttilöihin liittyvä muisto. Eräs näistä koskettavimmista muistoista liittyy hautajaistilaisuuteen. Kun siunaavana pappina saavuin kirkossa arkun äärelle niin huomasin, että arkun oikealla puolella ollut iso kynttilä oli täysin sammunut. Minulla ei itselläni ollut tulitikkuja, enkä surusoiton soidessa kehdannut enää palata takaisin sakastiin etsimään niitä. Surusoiton jälkeen lauloimme virren, rukoilimme ja pidin siunauspuheen. Koko tuon ajan kynttilä oli sammunut, sen sydämessä ei näkynyt pienintäkään hehkua. Lopetin siunauspuheeni kertomalla omaisilta kuulemani asian, että heidän poisnukkunut omaisensa luotti viimeiseen asti Jeesuksen armoon ja iankaikkiseen elämään. Siunaussanojen aikana aloin perinteiseen tapaan tekemään hiekasta ristinmerkkiä arkulle. Samalla hetkellä yli puoli tuntia sammuneena ollut kynttilä syttyi itsestään palamaan. En tiedä varmasti oliko kynttilän syttyminen Jumalan antama merkki, mutta sellaiseksi moni kirkossa ollut asian koki. Kynttilän syttyKynttilänpäivää vietetään 7. helmikuuta.
i k k u n a p e n k k i
Raino Salmijärvi
Taivaan linnut
talitiaiset, varpuset ja punatulkut kävivät nokkimassa jauholiiterimme nurkalla. Pojat puolestaan päätyivät talisekoitukseen, joka pussin tietojen mukaan on oivaa einettä kovilla talvipakkasilla. Kotiin päästyämme oli jo pimeää. Taskulamppujen valossa ripustelimme lintumökin etupihan männynoksaan. Paikan valitsimme huolella, niin että ruokailemaan saapuvia lintuja saattoi tarkkailla keittiön ikkunasta. Aamulla herättyämme riensimme kilvan katsomaan, millainen kuhina mökillä käy. Ei ollut linnun lintua. Kului tunti, toinenkin ja koko päivä, eikä mökille saapunut vieraita. Seuraavana päivänä yksinäinen talitiainen pyrähti mökin katolle keikkumaan, mutta jatkoi saman tien matkaansa toisaalle. ”Kiittämättömät linnun retaleet”, noiduin mielessäni, ”kuolkaa sitten pakkaseen, kun ei kerran ruoka kelpaa”. Vajaan viikon kuluttua ne sitten tulivat. Ensin pari talitiaista lensi tiedustelulennon, ja väoulun edellä päätimme lasten kanssa laittaa etupihallemme lintulaudan. Pitihän linnuillekin antaa jokin joululahja. Niinpä marssimme paikalliseen kodintarvikeliikkeeseen. Tarjolla oli monenlaisia muovisia syöttöhäkkyröitä. Ne hylkäsimme yksimielisesti. Sininen, puusta tehty pikkumökki harjakattoineen ja vaalean kellertävine ikkunanpuitteineen lumosi meidät. Siitä tulisi oiva vierasmökki pihamme linnuille. Sitä ihastellessamme ohikulkeva asiakas tosin valisti meitä, että hänen pihassaan muuan tikka nokki samanlaisen mökin säpäleiksi päivässä. Luimme joukolla madonluvut moiselle häirikkötikalle ja päätimme uskoa lujasti, ettei se löytäisi meidän pihallemme. Lintulaudalle oli hankittava myös syötävää. Ja sellaistahan kaupasta löytyi. Oli kaikenlaisia siemensekoituksia, pähkinöitäkin ties miten monta eri lajia. Minä valitsin kuitenkin pussillisen ehtaa suomalaista kauraa, jota lapsuuteni
hän ajan päästä aika joukko parvi tali- ja sinitiaisia kuhisi mökin ympäristössä. Sen jälkeen ne ovat vierailleet silloin tällöin, aivan omien aikataulujensa mukaan. Ne varmaan ajattelevat, ettei huomispäivästä kannata turhia murehtia, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.
mika nokelainen DiakONia-aMMaTTikORkeakOuLuN YLiOPeTTaja
Kari Erkkola
päätoimittaja
Porin Kirkkosanomat
Julkaisija: Porin evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä. Päätoimittaja: Kari Erkkola. Toimitussihteeri: Maija-Leena Seppälä. Toimitusneuvosto: Porin seurakuntien viestinnän neuvottelukunta. Osoite: Hallituskatu 9 b, 28100 Pori. Puhelin: 0400 309 815 Internet: www.porievl.fi. Sähköposti: tiedotus@porievl.fi Kustantaja: Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa, PL 279, 00181 Helsinki. Painatus: Salon lehtitehdas. Jakelu: Itella Oyj. Jakeluhuomautukset Itellalle. Ilmoitusmyynti: Marita Lyyra, p. 040 729 2119, faksi (014) 616 035. Yksityistilaus: 8 euroa vuosikerta. Seuraava numero ilmestyy 25.2.2010
Kansikuva Raino Salmijärvi
Seurakuntavaalit syksyllä
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tehdään historiaa ensi syksyn seurakuntavaaleissa, kun 16-vuotiaat pääsevät äänestämään ensimmäistä kertaa. Varsinainen vaalipäivä on isänpäivänä 14.11.2010. Ennakkoäänestys järjestetään 1.–5.11.2010. Ehdokkaaksi voivat asettua henkilöt, jotka ovat konfirmoituja kirkon jäseniä 15.9.2010 mennessä. Ehdokkaan tulee olla 18 vuotta täyttänyt. Seurakuntavaalit järjestetään neljän vuoden välein. Porissa valitaan yhteinen kirkkovaltuusto ja seitsemään paikallisseurakuntaan kuhunkin oma seurakuntaneuvosto. Tietoa vaaleista www.seurakuntavaalit.fi Toimintaohjeita, virikkeitä, materiaalia ja osallistumismahdollisuuksia nuorille äänestäjille, ehdokkaille sekä kannustajille www.ensimmainenkerta.fi
Ulla-Maija von Hertzen
Porin kirkkovaltuusto toiminut vuosisadan
Syksyllä 2010 tulee kuluneeksi sata vuotta Porin kirkkovaltuuston perustamisesta. Ensimmäinen kokouspaikka oli Porin kirkon, siis nykyisen Keski-Porin kirkon sakaristo. Vuoden 2010 yhteisessä kirkkovaltuustossa on mukana ensimmäistä kertaa seitsemän paikallisseurakunnan edustus, kun Noormarkusta tuli 2010 alussa uusi seurakunta Porin seurakuntayhtymään. Edellinen liitos on vuodelta 1972, jolloin Ahlaisista tuli osa Poria.
Riisi ja papu ovat haitilaisten perusruokaa.
Yhteisvastuu alkoi etuajassa
Yhteisvastuu 2010 käynnistyi jo tammikuun puolivälissä katastrofikeräyksenä Haitiin.
hteisvastuukeräys tukee vähävaraisia lapsiperheitä Suomessa ja Haitissa. Erityiskohteena on Lapsiperheiden ruokaturva -hanke, jonka toteuttamisesta vastaavat Marttaliitto ja Marthaförbundet. Haitissa 13. tammikuuta tapahtuneen maanjäristyksen vuoksi voi jo nyt muistaa keräystä. Ennen virallista avausta tulleet lahjoitukset ohjataan suoraan Kirkon Ulkomaanavun Haitin katastrofiapuun. Virallisesti keräys käynnistyy sunnuntaina 7. helmikuuta. Sen esimiehenä toimii arkkipiispa Jukka Paarma ja suojelijana tasavallan presidentti Tarja Halonen.
Raino Salmijärvi
Teljän kirkon remontti alkanut
Teljän kirkolla on meneillään laajamittainen remontti, joka on vuonna 1973 valmistuneen tillikirkon ensimmäinen. Remontissa uusitaan tekniikkaa, pintarakenteita ja kalusteita. Kirkkosalin kuoroakustiikka paranee. Kokonaiskustannukset ovat noin 1 miljoona euroa. Korjaustyö alkoi tammikuun puolivälissä kirkon aulatilasta. Remontti etenee keittiötiloihin ja 2. kerrokseen. Kesällä vaihdetaan kaikki ikkunat ja uusitaan ilmastointi. Kirkolla on tällä hetkellä 1970-luvulta peräisin oleva ilmalämmitys. Remontti etenee toiminnan ehdoilla niin, että mm. jumalanpalvelukset voidaan pitää.
Raino Salmijärvi
Listakeräyksiä ja tempauksia
Yhteisvastuukeräys on suurin vuosittain toistuva kansalaiskeräys, joka näkyy Porissakin monin tavoin. Perinteinen listakeräys on vähentynyt, tilalle ovat tulleet lipaskerääjät. Konsertit, tempaukset, lounaat ja myyjäiset ovat tärkeä osa auttamista. — Ovikeräys on ollut yleensä tuottoisin muoto, silloin kun kerääjiä on saatu, kertoo Reposaaren seurakunnan diakoniatyöntekijä Johanna Simola. — Listakerääjiä on vähän, mutta on kuitenkin. Keräystempausta olemme suunnitelleet, toisaalta olemme miettineet miten saisimme edullisesti maksuosoituksia jaettua talouksiin, että sitä kautta voisi osallistua. Kaikki eivät päästä illansuussa sisään, tietää Porin Teljän vastaava diakoniatyöntekijä Pirjo Paukkunen.
Yhteisvastuukerääjistä ensimmäisinä ehtivät liikkeelle Hannes Tiira, Raili Mikkonen ja Martta-Liisa Pentsinen. Naiset toimivat Mummun Kamarin kummikerhossa, joka on puolessatoista vuodessa kerännyt lähes 5000 euroa ulkomaanapuun.
Martat ovat mukana alusta asti ja valmistavat avajaispäivänä 7.2. lounaan Teljän kirkolla. Luvassa on myös tietoa keräyskohteista, tuotemyyntiä ja arvontaa. — Keski-Porin seurakunnassa viedään keräystä hyväksi havaituilla keinoilla, listakeräys on edelleen toiminnan runkona. Lisäksi on mm. avajaispäivänä Yhteisvastuu-konsertti, kertoo diakoniatyöntekijä Mikko Salonen. — Yhteisvastuun kampanja-aineistoakin myydään. Enkelinsiipiheijastimet ovat olleet niin suosittuja, että loppuvat kohta.. Listakerääjiä kaipaa lisää myös diakoniatyöntekijä Kari Paukkunen Pihlavasta. — Pulmana on myös se, että ihmisillä on nykyisin kotona harvoin käteistä, pankkikorttien aikaa kun eletään, Paukkunen kertoo. — Gospel Cafe soi Pietniemessä 20. maaliskuuta Yhteisvastuun hyväksi. Länsi-Porissa on muutenkin paljon Yhteisvastuu-konsertteja, kertoo nuorisotyönohjaaja Kristiina Randell. Konserttisarjassa panoksensa tarjoavat mm. seurakunnan omat kuorot. Vuudestä konsertista ensimmäinen on jo ollut, ja toinen konsertti on 7. helmikuuta, jolloin esiintyy Länsi-Porin kirkkokuoro. — Noormarkussa on perinteisesti ollut vahva listakeräys. Tänä keväänä lipaskeräys ovelta ovelle lähtee 13. helmikuuta klo 12, kertoo diakoniatyöntekijä Helvi Loijas. Avajaispäivänä on hirvikeittolounas, Markku-Marttojen järjestämä miesten ruokakurssi on seurakuntatalolla maaliskuussa. — Ahlaisissa lähdetään liikkeelle keräyksen avajaispäivänä Yhteisvastuu-infolla, joka alkaa seurakuntatalossa klo 13, kertoo diakoniatyöntekijä Anne Saarinen. Kaikkien Porin seurakuntien vuosittainen yhteinen tempaus on Yhteisvastuulimppujen myyminen eri puolilla Poria mm. markettien ja kauppojen edustoilla. Tänä vuonna limppujen myynti on 26. maaliskuuta. Seurakunnissa viritellään myös yhteistyötä Marttaliiton paikallisten yhdistysten kanssa.
P o r i n K i r k k o
Teljän kirkon ilme säilyy. Aulatilasta otetaan puretut tiilet talteen ja käytetään uudelleen.
Länsi-Porin kirkon urut purettu
Urkurakentamo Porthan Oy rakentaa parhaillaan uusia urkuja Länsi-Porin kirkkoon. Uruista tulee 19-äänikertaiset ja niiden asentaminen kirkkoon alkaa keväällä. Kirkossa on väliaikainen soitin. Uudet urut saadaan näillä näkymin käyttöön kuluvan vuoden adventtina. Tammikuussa kirkosta on purettu vanhat urut, jotka siirretään Aittaluodon teollisuusalueelle Sampo-Rosenlew Oy:n tiloihin. Purkamisesta ja uudelleen rakentamisesta huolehtii ostaja.
Yhteisvastuuta 60 vuotta
Yhteisvastuu auttaa heikkoja ja hädänalaisia Suomessa ja kehitysmaissa. Ensimmäinen keräys oli vuonna 1950, joten tänä vuonna Yhteisvastuu täyttää 60 vuotta. Tuki on mahdollisimman konkreettista, ihmisiä autetaan auttamaan itse itseään. Avun saaminen ei katso syntyperää, uskontoa tai poliittista vakaumusta. 60 vuoden aikana myös moni muu Suomessa ja kehitysmaissa on saanut apua Yhteisvastuulta. Aluksi kerättiin kotimaahan, 1960-luvulta lähtien myös ulkomaanapuun.
2000-luvulla Yhteisvastuu on tukenut kotimaassa mm. maahanmuuttajien ja kehitysvammaisten työllistymistä, yksinäisiä vanhuksia, väkivallan uhreiksi joutuneita nuoria ja lapsia, vammaisia ja mielenterveyskuntoutujia sekä omaishoitajia. Bangladeshissa ja Liberiassa on tuettu toimeentuloa ja pienyrittäjyyttä. Perussa on autettu mielenterveysongelmista kärsiviä perheitä. Angolassa rakennettiin vanhuksille taloja. Sudanissa ja Intiassa koulutettiin nuoria slummeissa ja pakolaisleireillä.