NetPaper - Kirkkosanomat - 21.10.2009 8/2009

<body> <div style="width: 500px;"> <h1>Kirkkosanomat - 21.10.2009 8/2009 s. 2</h1> <p> ..<br /> Jumalanpalvelus<br /> <br /> ristillisen kirkon elämässä viikon ensimmäisen päivän, sunnuntain, kokoontuminen oli jo ensimmäisten seurakuntien elämässä keskeinen tapahtuma. Messun on sanottu olevan seurakuntaelämän keskus. Sisällön puolesta näin on edelleen. Jumala kohtaa ihmisen erityisellä tavalla sanassa ja sakramenteissa, siis messun keskeisissä kohdissa. Sana ja ehtoollisen sakramentti ovat messun luovuttamatonta ainesta. Sen sijaan messun muoto voi erityisesti luterilaisessa kirkossa vaihdella monellakin tavalla. Suomessakin on käytössä kaavaltaan, liturgialtaan tai musiikiltaan erilaisia messuja, mutta keskuksena ovat Sana ja ehtoollisen sakramentti. Aika ajoin, myös tänä syksynä, messun sisällöstä ja muodoista käydään keskustelua, jossa sekä puolustetaan vanhaa että vaaditaan uutta. Keskustelu ja vuorovaikutus ovat hyvä asia onhan messussa kyse sanoman välittymisestä ja välittämisestä ihmisille. On hyvä kuunnella välittyykö sanoma messuun osallistujille. Kirkollisessa keskustelussa toisinaan mietityttää sellaiset kannanotot, joissa ikään kuin pyhitetään tietyt messun toimittamisen käytännöt. On vaarana, että huomio kiinnittyy muotoihin ja tapoihin paikalla olevien ihmisten sijaan. Oleellista seurakunnan yhteisessä kokoontumisessa on, että sanoma Kristuksessa armollisesta Jumalasta kohtaa läsnäolijat. Messu on ihmisten toimintaa ja vuorovaikutusta, jossa varsinaisena tekijänä on Sanassa ja sakramentissa läsnä oleva Kristus. Toiminnan näkökulma messun keskeisyyteen herättää paljon kysymyksiä. Onko messu enää seurakuntaelämän keskus tilanteessa, jossa seurakunnallinen toiminta on hyvin laaja-alaista ja muuhun toimintaan tuntuu osallistuvan viikoittain enemmän ihmisiä kuin sunnuntain messuun? Uskon, että luterilaisessa kirkossa on tullut aika pohtia messun ja muun toiminnan välistä vuorovaikutusta. Mikäli arkitoimintaan osallistuvat kävisivät myös sunnuntain messussa, väkimäärä olisi kokonaan toinen kuin nykyisin. Tervetuloa messuun!<br /> <br /> <small>Oma ja yhteinen suru</small><br /> <br /> eidän tulee kulkea nyt yhdessä. Nämä sanat kuultiin syyskuussa Väinölän kirkossa nuorten suruhartaudessa, joka pidettiin auto-onnettomuudessa kuolleiden nuorten muistoksi. Järkyttävien tapahtumien jälkeen, jotka koskettavat monia ihmisiä, syntyy usein syvä tarve surra yhdessä. On kuin suru kutsuisi yhteen piiriin ihmisiä, jotka eivät muuten välttämättä ole niin paljoa tekemisissä toistensa kanssa. Syttyy kynttilöitä, kirjoitetaan viestejä, kokoonnutaan yhteen. Suru voi avata ihmisen mielen kokemaan herkemmin paitsi menetyksen tuskan, myös toisen ihmisen läheisyyden tarpeen, sen voiman, mikä on jaetussa surussa. Sisäinen suojautumisen muuri, heikkouden osoittamisen pelko, voi sulaa pois. Uskaltaudutaan osoittamaan omaa haavoittuneisuutta luottaen, että lähellä on joku, joka ymmärtää, koska hänkin jakaa samankaltaisen tunteen. Yhteisessä surussa saa olla toisten kanssa. Yhteinen suru hoitaa särkynyttä sydäntä. Yhteinen suru voi avata uudenlaisen oven ihmisestä toiseen. ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain”, kehottaa Paavali Galattalaiskirjeessä. Kristuksen laki on rakkauden laki. Usein juuri jaettu kokemus, niin kuin yhteinen suru, saa meidät välittömästi tukemaan toisiamme, kantamaan toinen toistemme taakkoja. Samassa luvussa Galattalaiskirjeessä Paavali toteaa myös: ”Jokaisen on kannettava oma kuor- Aikanaan surun maisema muuttuu hieman valoisammaksi. mansa”. Ihmisen kokemuksissa, myös surussa on aina oma, henkilökohtainen ulottuvuuteensa, yhteisessäkin surussa. Kukaan toinen ei ol- ki ei enää ole kuollutta, vaan alkaa kasvaa uutta tai kosketus. Usein surevaa kantavimpia asioita lut juuri samassa suhteessa kuolleeseen ihmi- kasvustoa. Surun rinnalle alkaa tulla muitakin ovat teot; valmistettu ruoka, kodin siivous, lasseen, eikä jaa aivan samoja muistoja tai samaa kokemuksia, iloisiakin. ten kanssa ajanviettäminen. Sureva saa lohdurakkautta. Kukaan toinen ei tusta siitä, että hän, vaikka kulkee yksin, kulsittenkään, parhaasta tahdosSurun tiellä saa voimaa hyvyydes- kee yhdessä. Yhteisessäkin taan huolimatta, voi täysin jatä. Niistä ihmisistä, jotka ilmaiseEeva-Riitta Koivisto kaa toisen surua. Vain Jumavat halunsa kulkea rinnalla silläkin surussa on sairaalapastori la tuntee sydämemme kokouhalla, että eivät ehkä aivan osaa oinaan. kein ja että joskus heidät hyväksyhenkilökohtainen tään matkakumppaneiksi, joskus Surun tullessa elämäämme torjutaan. ulottuvuus. Pyhäinpäivää vietetään 31.10. kuljemme hyvin raskaiden ja Jos on epävarma siitä kuinka toiKirkoissa aiheena Pyhien yhteys. moninaisten tunteiden kautta. mia, niin surevaa ei varmaankaan Sellaista pakoreittiä surusta ei löydy, joka ei ajan loukkaa jos häneltä kysytään: ”Mitä toivot mimittaan johtaisi takaisin surun tielle. Aikanaan nulta? Voisinko auttaa sinua jotenkin, nyt tai surun tie kyllä muuttuu. Maisema muuttuu hie- myöhemmin?” Lohdutus saa monia muotoja; man valoisammaksi, matkareitin varrella kaik- joskus se on jotain sanottua, joskus se on katse<br /> <br /> <small>Raino Salmijärvi</small><br /> <br /> <strong>i k k u n a p e n k k i</strong><br /> Raino Salmijärvi<br /> <br /> <small>Pikarijäkälä</small><br /> mästi ja laskee katseen riittävän alas. Liian ahkera marjastaja tai sienestäjä ei löydä metsän aarteita. Hän tahtoo vain saada korinsa täyteen syötävää. Tarmokas lenkkeilijä tallaa jäkälät jalkoihinsa. Hänelle metsä on vain harjoitusalusta. Mitä kaikkea luonto voi antaa sen ääreen pysähtyvälle? Hetki sateen jälkeen, kun vesi kimaltaa ruohonkorsissa ja jäkälissä. Sinä pidätät henkeä. Ehkä tunnet Luojan käden kosketuksen. Uskossaan heikko aavistaa pyhän läsnäolon. Elämän kolhima näkee, että pienelläkin on paikkansa Jumalan puutarhassa. Helvi Juvosen runossa sade täyttää jäkälän pienen pikarin. Vesi heijastaa taivasta. Näin pienellä pisaralla on suuri, kaunis tehtävä. Myös ihminen saa olla hauras astia heijastamassa Luojan hyvyyttä. Sekä suurilla puilla että pienillä jäkälillä on tehtävänsä maailmassa. Pikarijäkälä kertoo arvoista, joita ei nykyaikana suosita. Meiltä vaaditaan kestävyyttä<br /> <br /> äin toimiston pöydällä palan jäkälää ja siitä kertovan runon. Luin runon moneen kertaan ja sanat jäivät soimaan mieleeni pitkäksi aikaa. Pikarijäkälän on kirjoittanut Helvi Juvonen. Hän on luonut sekä kauniita luontorunoja että uskonnollista lyriikkaa. Pikarijäkälän lukevat monet pelkästään herkkänä luonnonkuvauksena ja elämän vertauskuvana. Helvi Juvonen on kuitenkin merkinnyt runonsa alkuun Raamatun kohdan Luukas 17: 21 eli silloisen käännöksen mukaan Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä. Pikarijäkälä ohjaa meitä luonnon maisemaan pois asfalttiviidakosta. Se vie meidät vaeltamaan hiljaisuudessa, hengittämään rauhallisesti ja katsomaan tarkemmin. Saamme myös kumartua katsomaan maailmaa jalkojen tasalta. Runon jäkälää voi löytää puolukkametsästä kokonaisena mattona, jos kulkee kiireettöja lujuutta, jopa kovuutta. Sen sijaan luonnossa on arvokas myös hento heinänkorsi. Myrskyt kääntävät puita käppyröiksi, eivätkä ne aina ole ihmisen silmään kauniita. Mutta taiteilijatpa käyttävätkin materiaaleinaan mielellään luonnon erikoisuuksia. Katso pahkatyötä ja näe jokaisen ihmisen arvo. Me Jumalan puut ja heinänkorret kannamme Kristusta sisällämme.<br /> <br /> <small>Pirjo Tiira</small><br /> <br /> Kari Erkkola<br /> päätoimittaja<br /> kari.erkkola@evl.ﬁ<br /> <br /> </p> <h2>Porin Kirkkosanomat</h2> <p> Julkaisija: Porin evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä. Päätoimittaja: Kari Erkkola. Toimitussihteeri: Maija-Leena Seppälä. Toimitusneuvosto: Porin seurakuntien viestinnän neuvottelukunta. Osoite: Hallituskatu 9 b, 28100 Pori. : Puhelin: 0400 309 815 Internet: www.porievl.ﬁ. Sähköposti: tiedotus@porievl.ﬁ Kustantaja: : PL 279, 00181 Helsinki. Painatus: Salon lehtitehdas. Jakelu: Itella Oyj. Jakeluhuomautukset Itellalle. Ilmoitusmyynti: Marita Lyyra, p. 040 729 2119, faksi (014) 616 035. Yksityistilaus: 8 euroa vuosikerta. Seuraava numero ilmestyy 18.11.2009<br /> <br /> <small>Kansikuva: Raino Salmijärvi</small><br /> <br /> </p> </div> <div> <table border="0" cellspacing="0" cellpadding="0"> <tr> <td>Sivu:</td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/18137" title="etusivu">[<small><<</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/18137" title="edellinen sivu">[<small><</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/18139" title="seuraava sivu">[<small>></small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/18148" title="takasivu">[<small>>></small>]</a></td> </tr> </table> </div> <div> <table border="0" cellspacing="0" cellpadding="0"> <tr> <td>Julkaisu:</td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/2496" title="vanhin julkaisu">[<small><<</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/17902" title="vanhempi julkaisu">[<small><</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/18472" title="uudempi julkaisu">[<small>></small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/35781" title="uusin julkaisu">[<small>>></small>]</a></td> </tr> </table> </div> </body>