NetPaper - Kirkkosanomat - 11.5.2009 4/2009

<body> <div style="width: 500px;"> <h1>Kirkkosanomat - 11.5.2009 4/2009 s. 11</h1> <p> Oman kotialttarin edessä saan hiljentyä, kuunnella, mitä ja miten Jumala puhuu, miettii Maija Jokinen.<br /> <br /> </p> <h2>Aikaa laululle ja hiljaisuudelle</h2> <p> Kellahden Rsthollissa sain vastauksen kysymykseeni, mistä laulu alkaa.<br /> <br /> aija ja Matti Jokinen ovat kartanon perinteestä saaneet oman elämänsä eväät. Kartanon sali on tarjonnut puitteet niin hiljaisuudelle kuin laululle. Vieras on voinut aistia olevansa tervetullut ja samalla pyhän kosketus on hipaissut sisintä. Kartanon emäntä ja isäntä ovat halunneet välittää siunauksen vierailleen. Niin hiljaisuuden viljely kuin musiikki on saanut sijansa.<br /> <br /> </p> <h2>Matka hiljaisuuteen</h2> <p> Istumme kartanon salissa ja ikkunasta avautuvat vielä roudassa olevat pellot. Vedeksi sulanut lumi on jäänyt pellon pintaan ja tarjoaa keitaan joutsenille ja hanhille. Hiljaisuus henkäilee menneiden vuosisatojen tarinoita. Matti Jokisen kirjoittamaa kartanon historiateosta ei tarvitse avata, kun hän saattaa kuulijaansa vuosikymmenestä toiseen. 1870-luvulla suvun haltuun siirtyneessä kartanossa oli 400 alustalaista ja 42 torppaa. — Viime vuosisadan alussa isäntä tunsi vastuunsa väestään, ei ollut tarpeettomia jännitteitä, mutta missä on nykypäivän isäntä, kun heti pitää lomauttaa, tokaisee kartanon tytär Maija. Katselemme yhdessä kuvaa El Grecon maalauksesta Kristuksen riisuminen, mikä kirvoittaa Maijan omat muistikuvat: Toledon suuri katedraali, Karmeliittaluostarissa eletyt päivät alkavat elää. Maija kertoo kokemastaan luosMaalaukset kertovat kulttuuriperinnöstä, jonka olemme halunneet jakaa meille tulevien vieraiden kanssa, sanovat Matti ja Maija Jokinen.<br /> tarikaipuusta. Kaipuu säilyi vuosia ja ystävystyminen sisar Hannelen kanssa mahdollisti asumisen suljetussa luostarissa. Tutustuminen 1500-luvun rakennukseen ja luostarin kirkon El Grecon kotimuseoon, erityisesti maalaukseen Pietarin kyyneleet, on ollut hänen hengellisen matkansa suuria elämyksiä. Maijan muistaa kokeneensa jo viisivuotiaana, miten hiljaisuus alkoi puhua. Kartanon navetassa oli silloin 50 lehmää ja iltalypsyn jälkeen siellä ei ollut mitään ääntä vain märehtivät lehmät seurana. — Olin yksin ja sain aistia, miten hiljaisuus ja rauha tulee vastaan.Jumala puhuu. Hiljaisuuden maailma on myös asettunut tänne asumaan. Eikä oikeastaan mikään ihme, sillä olihan Maijan isoisä hyvin hurskas mies. Maijan tietoinen matka hiljaisuuden viljelyyn on kulkenut joogan kautta, jossa harjoitus päättyy hiljaisuuteen. — Tietysti kirjallisuus, hiljaisuuden kävely ja oman kotialttarin edessä lausuttu rukous on syventänyt pyhyyden kosketusta. Muutaman vuoden ajan Maijan ja hänen poikansa Petrin toteuttama hiljaisuuden risteily on vienyt matkalaiset aistimaan merellä, miten taivas ja maa leikkaavat toisensa.<br /> <br /> </p> <h2>Isäntä ja laulaja</h2> <p> Karjaa ja työtä oli paljon, kun Matti Jokinen tuli 24-vuotiaana isännäksi. Voi vain kuvitella, miten kaupunkiP o r i n<br /> <br /> laispoika joutui varsin tiukkaan paikkaan ottaessaan vastuun talosta. Luvattuaan apelleen sitoutua hoitamaan tilan hankki hän agronomin koulutuksen. Yliopistovuodet veivät Helsinkiin ja kuorotoimintaan. Matti sai tutustua suomalaisen laulun huippunimiin. Puheessa vilahtelee monia tunnettuja ääniä, Martti Turunen, Sulo Saarits, jotka haastoivat yhä syvemmälle laulun tulkintaan. Isä yritti aikanaan innostaa Mattia viulunsoittoon, mutta vain musiikki ja kodin lauluperintö tarttui sisimpään. Kaupunginorkesterin harjoitukset olivat nuorelle pojalle kuin toinen koti. — Meillä oli huvila Poikeljärvellä ja siellä laulettiin aina. Laulukirjoja ei ollut kuten nykyisin. Kotona oli kansanlauluja ja käsinkirjoitettuja jopa 72-säkeistöisiä lauluja, balladeja. Ne kertoivat elämyksellisiä tarinoita. Ne piti tulkita ja opin niistä paljon. Joka kerta tarinaa laulettaessa avautui jokin uusi näkökulma. Matin asennoitumista työtehtäviin voi luonnehtia sanalla sitoutuminen; työ pitää ottaa tosissaan ja hoitaa kunnolla. — Mutta laulu on minulle ollut aina omien tunteitteni tulkki ja henkireikä tiukoissakin tilanteissa. Sitä en ole koskaan tuntenut työksi enkä sitä missään muodossa myynyt. Tietysti tämä on hieman kiusallista, kun ”tilaaja” ei ole voinut mitenkään korvata pyyntöään. Tässä molemmat ovat olleet saajan osassa, mikä satakuntalaiselle ei ole ihan helppoa. En laula rahasta, en ole kaupan, vaan laulan rakkaudesta lauluun. Se antaa minulle paljon, kuvailee Matti. Ja tähän Maija lisää: siinä Matti on omimmillaan.<br /> <br /> </p> <h2>Hengelliset laulut</h2> <p> Erityisen rakkaaksi ja samalla hyvin haastavaksi Matti on kokenut tilaisuudet kirkoissa. — Hengellinen laulu on hyvin moniulotteinen. Sen täytyy kertoa jostain ja se täytyy tulkita niin, että sanat saavuttavat kuulijan ja ne luovat levollisen tunnelman. Koskaan ei saa olla kiire, sanoille täytyy jäädä aikaa ja tilaa. Laulun pitää myös miellyttää ja puhutella minua, sillä en voi olla mikään jukeboxi, joka vain toistaa jotain. Laulun ydin pitää välittyä laulajasta. Näitä lauluja olen löytänyt mm. Mika Piiparisen tuotannosta. Kun kuuntelen Maijan ja Matin jutustelua elämästä, sen mutkista ja kysymysmerkeistä, löydän ainakin yhden vastauksen kysymykseeni, mistä laulu alkaa. Se on hiljaisuuden sisältä, sen tulkinnasta ja kosketuksesta. Käsitystäni vahvistaa Matin ajatus laulelmasta, missä melankolia ja sen kauneus muodostuu sanoiksi. Näin meillä, kun taas Kaustisen musiikkijuhlilta opittu suomenruotsalaisen perinne kertoo ilosta laulujen aiheena. Matin matkaan on liittynyt monia suomalaisia balladien tulkkeja. Erityisen rakkaana Matti on kokenut isoisän ja lapsenlapsen yhteiset esiintymiset. — Olen saanut tuntea, miten perinne kantaa ja siirtyy tulevalle polvelle.<br /> <br /> <small>Teksti ja kuvat Hannu Salonoja</small><br /> <br /> </p> </div> <div> <table border="0" cellspacing="0" cellpadding="0"> <tr> <td>Sivu:</td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/16381" title="etusivu">[<small><<</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/16390" title="edellinen sivu">[<small><</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/16392" title="seuraava sivu">[<small>></small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/16396" title="takasivu">[<small>>></small>]</a></td> </tr> </table> </div> <div> <table border="0" cellspacing="0" cellpadding="0"> <tr> <td>Julkaisu:</td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/2496" title="vanhin julkaisu">[<small><<</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/15946" title="vanhempi julkaisu">[<small><</small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/16842" title="uudempi julkaisu">[<small>></small>]</a></td> <td> <a href="http://kirkkosanomat.netpaper.fi/35733" title="uusin julkaisu">[<small>>></small>]</a></td> </tr> </table> </div> </body>